torstai 8. joulukuuta 2016

Ruuan paikasta elämässä

Olen kirjoitellut tunteiden rationaalisuudesta, mutta ruokavietymystä en ole niin osannut selittää. Nyt Savonlinnassa asuessani ja uskonnosta ja taiteesta harrastuneena osaan jo sanoa siitä jotakin.
Monesti ihminen, joka pitää ruokaa tärkeänä, ikään kuin rojahtaa sitä päin, kun elämä muuten menee huonosti. Ruoka esim. paikkaa lämmönsäätelyn puutteita ja huonoina päivinä nostaa tasoa toimii,t yynnykkeenä, mikä kai meinaa, että itse osaisi paremmin kuin muut, ja niin omien voimavarojen korjaaminen paremmiksi nostaa osin ongelmista pois, parempaan arkeen: joku muu oli tyhmemmin, palikkamallisemmin, kkrraaahhhmaisemmin asioita lähestyvä kuin sinä!
Ruokaa pitäisi kai syödä terveellisesti eli koulussa opetetun ruokaympyrän mukaan ja vuodenajan huomioon ottaen, sen mukaan, miten milloinkin tekee mieli, mitä ravintoaineita erityisesti, minkätyyppistä ruokaa. Jos ruokaa kuluu kuitenkin paljon, niin luultavasti muu elämä ei tarjoa kylliksi terveellisiä irikkeitä tai oma linjaus ei ole kyllin tervehenkisen moraalinen. Eli jos silloin syö paljon, niin on itse asiassa erehtynyt siitä, mitä piti korjata: piti korjata muuta elämää eikä syödä liikaa.
Yksilöllisen ravinnontarpeen määrää kai se, mihin elämänalueisiin keskittyen ja mitä niillä tehden elää arkeaan. Jos on jotakin hahmotuskyvyltä vaativaa, niin tarvitsee tankata enemmän ruokaa ja huolellisemmin oman ravinnontaroeen sekä terveelisyyden mukaan, esim. jos on taidenäyttelyssä käynti tai jotakin uskonnollista opittavana.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Liikunta tuo elämänlaatua

"Hiihtämässä



Olin tänään pitkästä aikaa hiihtämässä, ihan vähän vain ja kehoani kuunnellen. Jälkikäteen lämpimässä villaviltin alla tuli kamalan hyvä olo ja mietin, että tätäkö savonlinnalaisuus juuri kaipaa: mökkeilyn tapaista liikuntaa? http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html Mutta itse asustelen kaupungissa."
 Tässä tuon linkin teksti:
"Hiihtämässä pitkästä aikaa
Kävin tänään hiihtämässä pitkästä aikaa. En ollut saanut aikaiseksi ja niin

ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin

sukset sauvoineen olalle ja hiihtosaappaat jalkaan ja läksin viereisen metsikön

luo. Hiihdin sinne tänne lumen peitossa olevien lupiinien ym lomitse jaoli kovin

kaunista ja teki hyvää jaloitella. Edellisestä hiihtokerrasta oli muutama vuosi

aikaa, ja niin kuulostelin liikkeitä: mikä näin vanhempana ja viisaampana olisi

paras tapa liikkua: ei lintassa, ei kireästi vaan lämpöisesti niin kuin hyvää

tekee, välillä vauhtiin innostuen, sitten taas hellittäen, mielitekojani

kuunnellen. Ja kotiin ennen kuin ehdin väsyä ja hiihto muuttua ikävämmäksi tai

kylmä tuntua liikaa. Ulkona lumet suksista ja kotona käperryin viltina lle

kuulostelemaan kehon palautumista kuin saunan jälkeen lämmönsäätelyä, ja niin ehkä

vartin päästä venytellessäni viltin alla tuli kamalan hyvä olo ja olin tyytyväinen,

että tuli lähdettyä ja päätin että toisrtekin olisi kiva, kovin kiva."
http://liikuntaa.blogspot.fi


Luonnossa suunnistamisesta & eksyneille ohjeita   http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/luonnossa-suunnistamisesta.html

Opi liikunnalliset lahjat näin!   http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html
(http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/06/tavallista-isomman-rasituksen-jalkeen.html)
 


* * *

maanantai 21. marraskuuta 2016

Arjen huononnuksista

Ihmisillä ei arki aina ole hyvää, muttei monikaan juttu arjessa yleensä ole sellainen kuin puiden kaataminen (http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi) tai epäonni sairastamisessa (ehkä http://parantamisesta.blogspot.fi), että siitä menee elämänmahdollisuuksia kerralla vuosiksi, vaan arjessa, esim. töissä ja koulussa, on yleensä tekemisentapa huono, hedelmätön, ei niin fiksu eikä niin elämänviisas, ja niin menee hetki hetkeltä (esim. puoleksi tunniksi kerrasta) elämä huonoksi, eli kukin huononnus on vain lyhytkestoinen, onneksi, mutta niitä on kamalan paljon, kun työtaakka ja uupumuksen ja urautumisen tuomat puutteet kaatuvat milloin kenenkin niskaan. Koulussahan aina toivottiin, että oppilailla olisi hyvä tervehenkinen vapaa-aika, saisivat puuhailla vapaasti kaikenlaista ja mm harrastaa itseään kiinnostavia harrastuksia, ja että koulun jälkeen pääsisivät kukin toiveidensa mukaiseen ammattiin, mahdollisimman moneen erilaiseen, kodin antamista lähtökuopista riippumattomasti omille teilleen ja omaan aikuiseen elämäänsä.
Osan aikaa epäviisas ei ole niin huono kuin koko ajan epäviisas. Urautuminen tuo usein epäviisautta, eli työlle ja koululle tekisi hyvää lisätä tervettä järkeä (ajattelukurssi http://pikakoulu.blogspot.fi) ja tervehenkisyyttä (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html) urautumisen kustannuksella.

Lapsille kovassa maailmassa pärjäämisestä ja strategiasta

Jossain iässä tai kenties lähes aina lapset miettivät, mikä olisi kannattavin strategia kovassa maailmassa. Sen pohtimiseen hyvä jaottelu on "terve versus rikkinäinen" ja lisäksi huomata että isoista kokonaisuuksista tulee isoin voima, isoin vaikutus, ja että terve kokonaisuus on usein tunteidenmukainen ja sivistynyt ratkaisu. Näin tunteiden ja sivistyksen arvon ymmärtää paremmin ja saa laseklmiin mukaan. Tässä näkyy myös terveiden elämäntapojen kannattavuus. Lisäksi tämä on niin mekaaninen kannattavuusanalyysi, että sen voi mm ohjelmoida tietokoneille, ja tietokoneille objektiivista järkeä kehitettäessä yhä useammat aihepiirin ihmisajatukset on mahdollista laittaa tietokoneille, mm vastuuntunto: tähdätään hyvään lopputulokseen objektiivisen kokonaiskuvan avulla.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Rikollisten alueitten korjaamisesta

Savonlinnassa Etelä-Savossa suessani ja paikallista sanomalehteä lukiessani olen saanut vaikutelman, että ollaan tekemisissä ihan eri ulkomaalaisten paikkakuntien kanssa ja eri ihmistyyppien kanssa kuin pääkaupunkiseudulla, jossa kai oltiin lähinnä pääkaupunkien kanssa. Täällä harrastetaan taiteita enemmän ja on enemmän rosvoja, kuin rikollisuuden riivaamalla paikkakunnalla ulkomailla tai sinne päin. Mikä siis on erona? Ei jakseta koulua eikä koulumaista. Niinpä sivistyneet ratkaisut jäävät kuuntelematta, kun ei osata ottaa vastaan niin osittaisperspektiivin juttuja vaan odotetaan mukavaa elämää yms sekä taiteiden hienouksia ja vanhan iän, yms. Akateemisten vikana on esittää asiat pitkästi. Muutama lyhyt ytimekäs ohje kuin elämänviisaus ajaisi kommunikaatiotehtävän paljon paremmin. Näitä olisivat rakenteet hahmottava maisemakatse koulutetun järjen "korvikkeena" (tai siis kelpaa kyllä), Ohje "Elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua muiden elämään muuten kuin reilusti" (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html) ja käsitys yhteiskunnan toiminnasta hyvän elämän rakentamisena, missä ei sallita viran tms perusteella tehtyjä väärinkäytöksiä ollenkaan vaan ovat heti poliisiasia vaikka olisivat joillakuilla tapana. Lisäksi kai terveiden tekemisentapojen ohjeita, mutta niitä olen kirjoitellut monta: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Niin nämä auttaisivat rikollisemmat paikkakunnat ongelmistaan pois, ovat se syy, miksi koulutusta suositellaan, eikä koulutuksen tyylilajia ja ajankäyttöä ym puutteita tarvita ollenkaan. Arkijärki siis mittarina eikä kaavanmukaisuus.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Muuttovoitto, murhat ja kulttuurivaikute

Savonlinnassa asuessani olen saanut vaikutelman kuin täällä olisi paljon murhia: paljon murhia lähiympäristössä ja samntyylisten piirteiden vuoksi ihmiset kai muuallakin paljon murhaavia. Niin suuri murhamäärä merkitsee, että Savonlinna olis suuren muuttovoiton alue. Se merkitsee, että ihmiset pitävät elämästä täällä: sitä kai se merkitsee, kun on matkailupaikkakunta: mahdollisimman monelle sopiva, esim. siksi että joissakin asioissa viihtyvyys tehdään rimanalitusta muistuttavasti ruuan avulla ja toisissa suuren taidon, jonka vuoksi mieluusti matkustaa. Olisi siis taitoja ja piirteitä paikkakunnalla, joita muualla kovasti kaivataan. Esim. sen verran että tilattaisiin lehti: tässä tapauksessa kai Savonlinnan tunnusomainen paikallislehti Itä-Savo esim. viikonlopputilauksena tms jollei joka päiväksi halua tai lehtikantoa ole kauemmas.
Oma paratiisiteoriani voisi kai myös houkutella matkustamaan, jos luulee paratiisteorian liittyvän Savonlinnaan, mutta sehän on vain teoria, perustelut sille, miksi terveet ikiaikaiset elämäntavat olsivat kannattavimmat yhä edelleen modernissa maailmassa. Paratiisiteoria on siltä ajalta, kun asuin Helsingissä, mistä olen syntyisin. Se on siis helsinkiläinen tai pääkaupunkiseutulainen ja mm vihreä sekä aika akateeminen, filosofian alaa kai olisi. Sen sijaan se ei ole mikään erityinen paratiisirakennelma, vaan tuki kauniille linjauksille ylipäätään. Myös ulkomailla. Suomessa on monelle vaikeaa ilmasto eikä mikään estä ulkomailla satsaamasta tähän paratiisimalliin ulkomaisten taitojen varassa ja vain osin jotakin suomalaisuudesta oppien. http://Finnishskills.blogspot.fi tai http://opisuomalaisuus.blogspot.fi . Paratiisiteoriani on suojaukseksi maailman kovuutta vastaan, se ei siis ole tarkka paratiisimalli.

Jos Itä-Savo-lehti aiheuttaa murhia muuallakin, niin kenties siksi, että niin moni haluaisi moisen ilmapiirin naapurustoonsa, eli isokin plakaatti Itä-Savo-lehden mainoksena pihalla portinpielessä voisi olla aiheellinen, jos saa ihmiset tutustumaan Itä-Savoon.

torstai 10. marraskuuta 2016

Ostoksissa onnistumisesta

En ole tässä niin etevä, vaan paikkakunta, jolla asun, on tuntunut vaikuttavan eniten. Kirjoittelin kuitenkin jotakin:

"Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa."
Katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html

tiistai 25. lokakuuta 2016

Paratiisigurujen murhista

Tämän paratiisiaiheen tiimoilta olen tullut huomanneeksi, että paratiisia rakentavia ihmisiä on monta, on monta gurua, monta eri paratiisilinjausta ja niitä rakentaa osaavia ihmisiä. Paratiisisaarille heitä tulee liikaa ja niin heitä kuolee siellä kai paljon. Tuon säihin vaikuttamisen ideani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html pohjalta tulin miettineeksi, että tuleeko paratiisisaarille hirmumyrsky, kuin pommi, kuin taivas olisi tippunut niskaan tai maailmanloppu olisi ollut, kun tappavat jonkun Buddhan tms varteenotettavan useasti kai koko maailman paratiisivaihtoehdon?! Ei kannattaisi heidän mennä sinne, missä heitä on liikaa vaan ties minne, missä heitä ei ole melkein ollenkaan mutta mine sopisivat yhtenä ihmisen' monien joukossa ja missä tavallaan olisi tilausta tuontyyppisille parannuksille elinoloihin!

Parempi siis olisi paratiisigurujen muualla, missä heihin ei olla kyllästytty. Esim. Suomessa ajatellaan globaalisti, halutaan vaikuttaa maailmassa hyvään päin. Mutta toisaalta muiden maiden guruja ei Suomessa paljon ole, kun Suomessa ei olla liikkeisiin mukaan lähteviä vaan pikemminkin ylimielisiä ajattelijoita, joita huolettaa gurujen liikkeiden elämänlaadun ja moraalisen ymmärryksen alhainen taso. Niin tunnutaan ajattelevan, että vaikka guru olisi hieno, niin hänelle on kysyntää juuri tietyissä maissa, joissa elämänlaadun taso ja ymmärryksen taso, elämäntavan tyyppi ovat sopivat, tuollaisen kaipuun luovat. Esim. Äiti Amman, joka vain halaa ja syö, mutta jonkinlaisen hengellisyyden ja kenties murhien tekemisen yhteydessä, ei niin suurta kysyntää luo, eivät suomalaiset tunne, että hänellä olisi heidän elämälleen mitään uutta parempaa annettavanaan, vaikka tavallaan positiiviseen pyrkiikin. Tai Dalai lama, joka kyllä buddhalaisuuden myötä kiinnostaa, mutta on sidoksissa aasialaisten valtioiden suhteisiin ja Aasian ja muun maailman äleihin, ja jonka kirjoitukset eivät tunnu niin antoisilta kuin parhaat buddhalaiset kirjat. Me olisimme kysyneet, miksi ei nousta parhaiden tasolle, miksiollaan jossakin sopassa - kai suomalaisilla yksilöillä ilman liikettä on enemmän sananvapautta vaikkakin kai vähemän painoarvoa. "Elä ja anna toisten elää" on kai se, mitä Suomesta voisi oppia, millä sovittaa liikkeensä osaksi muuta yhteiskuntaa muissakin maissa (http://Finnishskills.blogspot.fi)

26.10.2016   Oikeastaan milloin minulla on ollut huonoa säätä, on kun olen lähtenyt paikan kanssa, jolla on tavallisesti sentapaista säätä: kamalan kovaa tuulta Norjasta ja räntää rannikolta akateemisesti työorientoituneilta. Eli voikohan paratiisisaarillakin olla, että ovat lähteneet jonkin ei-yhtään-niin-hyväsäisen paikan kanssa, esim. kun vat koettaneet olla kaikkien kanssa, niidenkin, joita ei tavallisesti oteta mukaan. Vai ovat olleet sen kanssa, joka murhasi paratiisigurun, sille lojaa?

lauantai 1. lokakuuta 2016

Taitavillekin tekemisen tenhoa ja elämänmakuisuutta

"197. Yleensä, kun on jossakin taidossa tai jonkun tyypin taidoissa harjoittelun myötä kasvanut oikein tatavaksi, paljon taitavammaksi kuin useimmat niissä, niin noiden asioiden harrastaminen lätistää elämää, kun muut ovat niissä ulkoa lukeneita ja ylipäätään meiningin taso jää liian alas ollakseen kiinnostava ja elintilaa tuova. Silloin ei kannata harrastaa niitä paljoa eikä tiiviisti tyhdessä muiden kanssa vaan elämänlaatunsa parantamiseksi ja lähestymistapansa tervehenkistämiseksi harrastaa paljon jotakin itseä kiehtovaa, missä viihtyy kovin hyvin muttei ole niin taitava vaan saa yrittää tosissaan, tehdä omalla tavallaan ja kommunikoida ihan tavallisesti muiden kanssa ja se on kiehtovaa ja antoisaa niin. Silloin omat taidot ovat ikään kuin persoonallisuutta, kipinää, näkemyksellisyyttä, lahjakkuuttakin (asioiss ylipäätään) eivätkä jokin suoritus."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

lauantai 24. syyskuuta 2016

Pehmeä versus kova taktiikka

Tuollaista blogia olen joskus laatinut http://pehmeavskova.blogspot.fi/

Eroon masennuksesta

Kanssa tollanen linkkilista, jos nyt joku sattuu kaipaamaan: http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi .

Vaativuustasosta ja viihtyvyydestä

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html 

Älyllisesti vaatiasta selviää kevyemmin paremmalla ajattelukyvyllä: http://pikakoulu.blogspot.fi
Helppo ja tehokas objektiivisen ajattelun kurssi http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kalevalasta

Ostin tässä Kalevalan kirjana itselleni ja luin siitä alusta. Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa minua ihmetytti, ettei Joukahainen ollutkaan niin taitamaton, vaan Väinämöinen lauloi hänet ties miksi luonnon hehkuksi, suuren taidon merkeiksi luonnossa.
"Lakin lauloi miehen päästä
pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä
umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen
hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen
halki taivahan tähiksi."
Niin sitä jäin meittimään, että mietinkö lapsena Kalevalaa lukiessani, että noin suuren taidon kanssa oi käydä: menettää aseman, kai kommunikaatioyhteyden menettämisen myötä kun ei enää puhu sotilasmaisempaa tyylilajia käyttävien miesten kieltä. Että varoisin vain, etten siihen itse sorru. Mutta samalla ajattelin, että tuohon melkein yltäisin, tuohon tyylilajiin saavutuksissa. Nyt mietin, että melkein kuin linnun olisi kohdannut: laulullaan metsät tekee kauniiksi kulkea, vehmaiksi, on siinä sotilasmaista viisautta äänessä.
Mutta niin, miten ajattelin niin suureen taitoon ja elämänlaatuun yltäväni, kuin metsän heinikon punerrus tms. Olisi terve elämäntapa tai oma terve touchi, joka parantaa elämäntavan terveeksi, ikiaikaiseksi. Joka asiassa näkisi terveen elämäntavan osaset, jotka siinä on ideana, ja niin teko toisten tekoihin rinnastuessaan olisi tervehenkinen sekä itsellä että toisilla, ja siitä voisi jatkaa tervehenkisesti itse kukin, koko yhteisö, ja osin muu maailma ottaa mallia. ( World is of love (a mechanical model) http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html ) (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html )
Olisi omia taitoja, olisi omaa tietään löytänyt, olisi niin hyvä olla yksilö, persoonallisuus, oman itsensä kaltainen ja vahva, mielellään yksilö. Ja niin ihmissuhteet olisivat tavalaan klisheemäisiä ja tavallaan tervehenkisiä: olisi kanttia ottaa kantaan, tehdä mielekkäitä tekeja, yhteisön arvostusten kantamia, yhteisön tervehenkisten tekemisten ja arvojen kantamia tervehenkisiä asioita, joissa olisi voimaa ja elämänsisältöä.
Ja voimaa, taitoaja ja kanttia saisi sotilasmaisuudesta: puolustaisi jotakin, satsaisi tervehenkisiin linjauksiin, ottaisi mallia pikkulinnuista yms villin luonnon vahvoista eläinhenkilöistä (http://wildharmony.blogspot.fi/ ). Olisi tervehenkisen liikunnallinen, käytännössä tekevä, hyvällä ymmärryksellä luonnon ihailun myötä ja kauniiden arvojen myötä tunteva, maailmasta välittävä, tuntein elämää lähestyvä, perinteisen elämäntavan elämänpiiriin ja missipoihin motivoitunut, tuntein hyvällä ymmärryksellä, luonnon esikuvien taitotason osia siellä täällä tavoittava. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

My old video: if you can imagine a skill livelily, you can learn it https://www.youtube.com/watch?v=QAFN4gs35_A

lauantai 10. syyskuuta 2016

Yrittämisen tavasta ja onnesta

Jos joku harrastaa jotakin positiivista ihannetta lukemalla, jää elämä kumminkin lättänäksi. Ei riitä, että lukee, vaan lukemiskeskeisyyden sijasta olisi elettävä käytännön arkea aistit auki, arkijärjen ja tunteenomaisten mielitekojensa ohjaamana ja luettu vauin lisätietona.
Olen näistä tekemisentapaan liittyvistä kysymyksistä kirjoitellut blogitekstiini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .
Lisäksi on olennaista se, että on itse aidosti motivoitunut tekemiseensä eikä vain muiden ohjeesta tee, sillä jollei ole motivoitunut, ei käännä havaintokykyään ja uuden oppimisen kykyään tuota aihepiiriä päin, eikä viihdy niin, että elämä aukeaisi rikkaampaan kokemiseen ja suurempaan onneen sen aihepiirin harrastamisen myötä.
Joskus, kai paratiisiaiheessa etenkin, näin käy, vaikka olisi harrastunut aiheesta. Silloin tekemisentapa ei kai ole ollut kyllin omakohtainen. Pitäisi löytää itsestä kivoimmat jutut eikä eniten mainostetut. Kanssa jos mainostetaan jotakin kaikille sopivaa, niin onko se itse asiassa ikävien päivien paikkailemiseen sopiva juttu eikä elämän kohokohtia? Kanssa jos samaistumisryhmän ottaa itse liian laajaksi, niin kuin kai ihmisille vamnhemmiten käy usein, niin elämä lätistyy: aina olisi erilaisia kelkassa mukana ja niin ei löydy oman onnen kohtia vaan ateria, tapahtuma tms.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Puiden kaatamisesta

Luonto näyttäisi olevan kovin tärkeä, mm älylle ja viihtyvyydelle ja siis myös yhteiskunnassa elämisen sujumiselle.
Kirjoitin syitä olla kaatamatta puita http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi .

Oma panos tärkeä

Laskin tässä joskus, että jos jo Suomessa on muutama telkkukanava ja niillä asiaohjelmia päivittäin ym viihdettä, jonka tekoon jotenkin osallistua, niin että telkkuun asti voisi halutessaan päästä muutama kymmentä tavallista ihmistä päivässä tai enemmänkin, usein työnsä tai harrastuksensa myötä. Niin tekisikö se sitten ainakin 10 000 vuodessa tai kymmeniätuhansia. Ja ehkä vaikka kolmin- tai viisinkertainen joukkotavallisia suomalaisia olisi suunnilleen sitä tasoa, ei vain tällä kertaa ollut telkussa.
Mites sitten jos lukee jotakin tekstiä aiheesta, josta on kiinnostunut, niin sattumalta lukee mahdollisimman samankaltaisena pidetyustä maasta, vaikkapa ruotsalaista tekstiä, niin eivätkö monet termit ja arvot ole erilaiset, mikäkielii, että näkövinkkeli on erilainen, ja alue, josta ollaan kiinnostuneita on ihan eri. Eli jos olit Suomessa tänä vuonna jossakin aiheessa noita eteviä, niin ehkeivät muut maat kilpaile kanssasi vaan ovat ikään kuin eri sarjassa, eri kysymyksistä kiinnostuneita. Eli ehkä nuo kaikki olivat "maailman parhaita" niissä asioissa, joita harrastivat koska eivät muut olleet kiinnostuneita juuri samasta laajemmassa maailmassa.
Eli jos sinulla on jokin panos, etenkin jos se on omia vahvuuksia, niin kai sillä on väliä, jopa koko maailman kannalta. Ehkei koko maailmassa kukaan muu osaa samaa. Panoksesi on uskomattoman arvokas! Paitsi että kyllä tarvitaan lisäksi vielä monen muunkin panokset paremman maailman eteen.

Elämänlaadun parannusten tuomasta verkkaistumisesta ja laimenemisesta

Tuollaista ainakin kirjoittelin http://parantamisesta3.blogspot.fi/2016/09/jaksamattomuus-ja-hidastuminen.html