perjantai 8. syyskuuta 2017

Oman elämän ja oman ryhmän olosuhteiden parantamisesta, salatieteellinen yritelmä tms

https://uskontojajarki.blogspot.fi/2017/09/pakkotilanteista-eroon-ja-parempaan.html

" Pakkotilanteista eroon ja parempaan elämään
7.9.2017   Pakkotilanteiden kiertämisestä   http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi/2017/07/pakkotilanteiden-kertamisesta.html
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."
Nämä tuli mieleeni yhdistää tähän linkkiin:
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html
ja Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lainaus:
"* 564.   Mietin tässä, että Espoossa oli helpompaa kuin Helsingissä mutta jotenkin tylsää. Helsingissä oli kivempaa, vinhempaa mutta toisaalta ikävä jöö työn ja opintojen suhteen. Kai olin Helsingissä liian lähellä vanhempieni uomia, joita pitkin olin juotunut kulkemaan ainakin pari vuosikymmentä niin, että ne näkyivät olemuksessani vahvoina, olivat liian tuttu uoma, jolle putosi sen koko matkalta kun joku vain vähän sinne päin mainitsi. Toisaalta oli kouluaikojen nuoren ihmisen oman elämän tukemisen perspektiivi myös käytössä, kun olin pitkälti niillä urilla, joilla koulunkin kävin. Ihmisiä on uskomattoman erilaisia mutta vasta kun muuttaa eri seudulle, minä Savoon. Silloin yksittäinen tokaisu ei ole pakkouoman luoja, koska uomani ovat erilaiset kuin ymprätistön kulttuurin, ja niin saan olla omilla teilläni ja oppia koko ajan uutta. Siksi pakoista eroon halutessaan pitäisi kai muuttaa eri seudulle mieltymystensä perässä eikä järkisyin, jollei järki ole lempijuttusi, mielihyväsi lähde. Mutta sen verran saa järki olla mukana, että seutu olisi hyvä elää ja sinun toiveisiisi sopiva. Paljon väliä tuntuu olevan sillä, että sen pääammattialat olisivat niitä, josita erityisesti pidät, sillä ne luovat seudun näkövinkkelin, sen kulttuurin paikkakuntalaisille luoman paikan maailmassa. Mutta silloinkin olisi hyvä aloittaa jotakin uutta, jotta opit siinä helpommin elämään paikkakuntalaisittain. Lisäksi on varottava rikollisuutta: kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. " 

"sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Uskomuksista ja säästä
Savonlinnassa on ihan erilainen sää kuin pääkaupunkiseudulla, kesällä voi olla parin viikon hellekausi yli 30C ja yht'äkkiä lähes 10C kuin kirja olisi laitettu kiinni, tulee mieleen laulukurssin laulukirja. Talvella on pakkasta ehkä -10C enemmän kuin pääkaupunkiseudulla, kylmimmät aamut noin -30C, mutta ilma kuiva ja jotenkin lauha pääkaupunkiseudun pureviin kasvoissa tuntuviin talvisäihin verrattuna. Kasvillisuusvyöhykekartassa on kieleke Savonlinnan kohdalla: täällä pärjäävät lämpimämmän vyöhykkeen kasvit. Ja niin onhan Savonlinna omanlaisensa kulttuurillisesti, on kuin säät olisivat sille jotenkin kuvaavia.
Kun pari vuotta sitten kuulin isäni syöpäleikkauksesta, meni sää kylmäksi, tuli räntää syyskuussa ja jotenkin se sopi mielialoihin. Monesti, kun aiemmin pääkaupunkiseudulla on ollut rankkaa, koulua, opintoja, mitä lie, niin ulos tullessa on pureva sää lyönyt kasvoille ja jotenkin parantanut ilmapiirin, ollut hetkeen sopiva vaikute.
Ja sitten taas jos on joskus puhunut säästä jonkun kanssa, niin yksi sanonut, että siellä sataa, ja toinen vähää myöhemmin, että sade meni ohi jo, nyt jo pilkistää pilvien lomasta aurinko. Kuin kokisimme säät eri kohdilta. Myös eri paikkakunnilta kuulumiset ovat, että toisella on satanut lunta juuri niin, että maa peittyi suurin piirtein, ja toisella monta senttiä, ihan valkoisena kaikki. Niin on mökillä oma säänsä kullakin paikkakunnalla omansa, ja keskustalla ja muilla kaupunginosilla omansa, keskustassa vetisempää, asuinalueilla lumisempaa.
Missä määrin siis itse luomme oman säämme? Joskus kun on ollut tasaista eri kummempia ihan ok pitkään, niinon kuin olisi kanssa ollut tasaisesti lämpimämmät säät, hiukan lauhemmat. Ja sitten jos tapaa jonkun ikävän urasuuntautuneen insinööripään, niin tuulta, räntää, rankkaa, karua, kuin löisi vasten kasvoja luontokin jotenkin samaan tyyliin kuin ikvä ihminen itse. Ja sitten kun se unohtuu, kävelen keskustan sijaan asuinalueen katuja, niin sentin tai muutaman lumi peittää vähän kuljetut tiet, on kaunista ja rauhaisaa.
Ulkomaalaisten kulttuurivaikutteiden kanssa tuntuu käyvän sama: on kuin säät menisivät heidän säidensä suuntaan. Ehkä itse elän ne heidän tapaansa, mutta tarkoittaako se, että he esim. osaavat elää lämpimästi säät, jollen matki heitä vaan heidän kulttuurillista viisauttaan?

Voimmeko valita oman tiemme? Tuleeko jotain tietä ympäristöongelmia ja toista pitkin asiat sujuvat hyvin, leppoisasti? Osaammeko valita oikein elämäntapamme, asenteemme, tekemisentapamme, sosiaalisuuden tyyppimme, ihmiskontaktimme, arvomme, ammattimme ajattelutapoineen, elämämme kuviot? Opimmeko?
Tieteelliset tulokset eivät ole niin varmoja kuin luulisi. Tieteistä pitävän oma pää ei useinkaan ole kaikista parhaita monimutkaisten asioiden kyseessä olle Ymmärtää ehkä, miten mittalaite toimii, mutta ymmärtääkö, millaista sää oli missäkin, kun kuulee erilaisten ihmisten eri oloissa kertovan kokemastaan? Onko mitään nä'yttöä siitä, että sää olisi kaikkialla sama? Eikö pikemminkin oel näyttöä siitä, ettei osaa sosiaalisen paineen alla saada omaa tunnelmatajulla koettua nökemystään sopimaan toisten kovalla äänellä vakuuttamiin kokemuksiin, vaan olettaa heidän kokeneen saman sään erilailla. Mutta onhan vaikka pakkaslumi eri juttu kuin puuterilumi: ehkä jollakin oli pakkasta ja tuiskulunta ja toisella untuvahöttöä valkoisenaan, kolmannella aurattuja kaupungin katuja loskineen.

***
(7.9.2017   Jos viljan kypsymistä japuintisäitä ajatellen haluaisi kokeilla, josko säihin voisi vaikuttaa niitä parantaen, niin ikävien asintilojen välttämisen (ks. linnkilistablogissani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi) lisäksi pitäisiluoda jotakinpositiivista, mm kivoja vapaa-ajanharrastuksia lapsille ja etteivät lapset olisi aivottoman jöön alaisuudessakoulussa vaan jotenkin viisaamman.  Uudet kiinnostavat aihepiirit voivat kai tuoda sellaista positiivista mieltä, joka usein yhidstyy aurinkoisiin säihin, ks. http://nopeaoppisuus.blogspot.fi , http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .) "

lauantai 2. syyskuuta 2017

Suojan löytämisestä

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Linnateema turvan tuojana

Savonlinnassa on hienoa linna, Olavinlinna, ja se on pitkälti kaupungin asukkaiden kiinnostuksenkohde: millaista on olla ritari yms. Turun joulurauhan julistuksessa lauletaan ensin Jumala ompi linnamme, kai siksi, että linnateeman ajatellaan tuovan turvaa ja siksi onnellisemman elämän. Mitä siis olen linnateemasta täällä asuessani oppinut? Oppini olen saanut sieltä täältä, en mitenkään linnaan liittyen, mutta ehkä ne jotenkin sopivat kaupungin henkeen. Miten siis puolustaa ja puolustautua linnamaisesti elämässään?
Linnassa on muurit, ne pysäyttävät hyökkäyksen ennen kuin se ehtii vahingoittaa asukkaita. Tarvitaan siis joitakin tekijöitä, jotka toimivat muurimaisesti suojana. Vihollisia vastaan suojaavat usein helpot asiat, joita kaikilla on ja jotka kaikki hyväksyvät ja useimmat kokevat hyviksi, mieluiten etenkin ikävät luonteet. Näitä ovat hyvä ruoka, kirjasivistys ja musiikin harrastaminen, sekä tuntevuus ja uskonto. Nämä kaikki ovat omalla tavallaan luomassa tilaa tuntevuudelle, mikä taas on jonkinlainen elintilan mitta: toimivatko normaalit reaktiot ja yhteisön jäsenten välinen luonnollinen kommunikaatio. Pääkaupunkiseudulla oltiin tässä mielessä liian ahtaalla, mutta Savonlinnassa Ooperajuhlilla beesaaminen tuo tuntevuutta. Kristinuskoa tukee Valamon luostarin läheisyys ja se ja mökkeily, matkailu, taide, luonto ja käytännön alat tuovat painotusta elämänviisauteen.

* * *

Tilan saamisesta tunteille muiden asioiden suojissa katso myös http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/12/tilan-saamisesta-tunteidenmukaisuudelle.html .
"

Toinen lainaus samasta blogista:

" Linnasta turvan tuojana, toista kertaa
Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen.
"

maanantai 21. elokuuta 2017

Miehelle lapsi, ohje

Tällanen, mitä tavalliseen elämäänsä moni kaipaa, luulisin toimivan ihan hyvin:
"

Millainen charmi

Mietin tuota, että arveleekohan moni mies myyjällä olevan monta naista ja kyselee siitä mallia. Mutta charmi ei ole viuh vau kuin tuotteen hienous vaan jotakin vähemmän kolhivaa, enemmän uomioon ottavaa, enemmän muille hyvä kuin vain suorittajalle itselleen. Miesvalinnassa on kai se, että miehellä on jokin mukava piirre, josta pitää, tai hieno lahjakkuus, jonka haluaa oppia, ja että lisäksi hän on muuten ihan ok luonne, arkiasioissa kyllin taitava ja jotenkin sopivantyyppinen elämäntavaltaan. Jollei olisi ok, niin ei voisi sellaisen kanssa käytännössä elellä. Jollei ole mitään elämäntavan hienoutta, viihtyisyyttä, toimivuutta tms, niin ei ole vetovoimatekijää. Mutta jos ne molemmat on elämäntavasta, josta itse pitää, niin luulisi sellaisesta pitävän naisen löytyvän rinnalle, jos niistä harrastuneista ympyröistä etsii. Lapsena opitaan taitoja vanhemmilta, koulussa ja harrastuksissa. Myöhemmin voi oppia helpommin taitoja omin päin ja harrastuksissa, katso esim. blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ( ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi sekä  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ).
"

tämän kanssa olisi hyvä, ettei jää mihin tahansa lokeroon, missä sattuu olemaan, vaan etsii itselleen sopivan, ihanteensa:

Vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
"D6.   Kesäheiloista (lainaus tämän blogin kohdasta terveet elämäntavat, ohje 173.):
"Jos yrittää elää seksuaalisemman maineen mukaan kuin minkä tuntee oikeaksi ja itselleen luontevaksi, niin helposti menee pinna kireälle, kun eivät suhteet ja elämä suju niin mukavasti kuin pitäisi. Jos haluaa olla enemmän seksuaalinen vähän kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, niin että siitä on itselle hyötyä asioiden sujuessa paremmin, niin sukupuoliroolit ovat siihen hyvät, muttei pidä omaksua mitä tahansa tai kehutuinta versiota oman sukupuolen roolista vaan itselle sopivin, johon vapaa-ajalla mielellään luiskahtaisi, josta hyvää elämää saisi ja itselleen sopivaa tekemistä, niin on sitten menevä ja hyväntuulinen ja ohimenevissä kohtaamisissa tai asioilla ehkä kolmannes vastakkaisen sukupuolen edustajista menee lokeroon "Ai nainen" tai "Ai mies" jotenkin komeasti, viehättävästi, miellyttävästi ja kanssakäyminen sujuu.
Toisaalta jos etsii sitä, miten itse olisi kovin seksuaalinen ja viehättävä, niin Elämä isolla E:llä säännön "Elä ja anna toisten elää" mukaan parempaan elämään suunnistaen tuo kai sellaista niissä ympyröissä, joista pitää, joihin haluaa ankkuroitua.""

Haaveammattiin-blogini lokeronvaihto-ohjeet http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

ja aiempi kirjoitukseni parin löytämisestä:
"

Advice for dating and finding new friends

Advice for dating and finding new friends

Dress according to your ideals, so people who share the same ideals will find you interesting and start a conversation with you. Avoid pretending to be really like a role that is forced upon you by some custom or for some other reason that is none of your doing, since if you do, you will attract the same kind of bull shit pourn upon you by those who are for that shit.
Likewise, take the first steps on the road toward living totally according to what you consider the ideal way to live. That way you go to places where people are interested in just those things that you consider to be of major importance in life – and avoid going to the opposite kind of meetings which support th things that you wanna get rid of. That way you can have something to talk about your values to others, and so they are much more likely to introduce you to other people that they know who share the same values. Besides, that gives you a much more fulfilling life even a long time before you meet anyone of interest to you. And when you meet such people, you know that you share the same values because you have done something in practice to cultivat them. You are not just a liar claiming to love something, you are one who has actually taken the first steps to dedicate one’s life to the way of living that just you love and admire. Living against your own opinion of what real life is based on drains you, makes you weak, uninspirated, unmotivated, exhausted, makes you uninteresting in the eyes of others – makes you lean on others for fulfillment because you cannot follow your own values yourself but need others to overdo them for you. You can be just thrilled to just say hello to a friend with a soul like yours, while even deep friendship with a wrong type of person for your taste leaves you bored and uninterested.
Do not believe that opposites attract. Those with opposite values in how life ought to be lived typically get classified as enemies. It is the person who shares your goals in life and can help you on the way, that is a good choice for you. That person often has different strengths than you but enjoys your company especially much, like you hers/his. Theere are people with all kinds of views to life in the both sexes. Just those different views together with our different strengths and different social environments and situations of life make our characters different. So pleas do not try to compete with anyone else, since they are all looking for a different kind of mate. Just follow your own taste and build a rewarding social relationship, a sincere friendship mixed with love."

http://yksinaisille.blogspot.fi

maanantai 7. elokuuta 2017

Paratiisin ihailijan näkökulmasta kirjani kirjoitetu

Tuli vain mieleeni, kun eilisessä Itä-Savossa oli kolmen sivun juttu Elviksen ihailijasta ja hänellä oli seinällä komeantunnelmaisia kuvia Elviksestä, kovin tuntui Elvis olevan haave hänelle. Niin tapasin itsekin ennen ihailla asioita, haaveita oli niin kuin nuorilla aikuisilla useasti ja haaveiden näkökulasta kirjoitin paratiisiaiheista kirjaanikin, paratiisin ihailijan näkökulmasta, että voi että kun paratiisi on hieno tälleen ja tuolleen jne. jotenkin hyvän elämän mahdollistamisen vinkkelistä. Mutten sitten tiedä, minne myöhempinä vuosina tuo näkökulma katosi, paikkakunnanvaihdokseenko elämäntapamuutoksineen? Nykyään osaa ratkoa maailman ongelmia enemmän kuin oletin mahdolliseksi, mutta olen jotenkin hukannut vanhan perusperspektiivin: miksei kukaan muu ihaile paratiisia, luojan luoman luonnon tyädellisyyttä? Kai vertailukotani ovat muuttuneet. Mutta onneksi ehdin kirjoittaa kirjani sitä ennen, kun pääkaupunkiseutulainen näkökulma olikaikkialla ympärilläni.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pakkotilanteiden kiertämisestä haaveiden kautta

Ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tiedottamisen tarpeesta

Minua ihmetyttää tuo, kun Savossa käsitys maailmasta on erilainen kuin pääkaupunkiseudulla, niin jos yritin kirjoittaa paratiisiteoriastani mahdollisimman laajalti käytettävissä olevan, niin oliko se vain eri maiden pääkaupunkiseuduille ja kenties koulupohjalta eläville? Jäikö iso osa maailmasta pois?
Savonlinnassa näkyy olevan paljon ukomaalaisia ja siihen liittyen pistää silmään, että ilmasto-osaamisen puutuminen aiheuttaa ongelmia, on niiden syy. Kuinka mahdollista siis matkailu ja ulkomaille muuttaminen on? Suomalainen kai voi matkailla, kun pitää maailmaa hyvällä tolalla omilla taidoillaan ja sivistyksellään sekä osaa säät kesähelteistä talven pakkasiin. Mutta entä jos kohdemaassa eivät osaakaan, elävätkö he silloin kyllinv iisaasti, jotta siellä voisi matkailla ja ovatko he kyllin elämänviisaita voidakseen itse matkailla? Jääkö silloin kansainvälinen kulttuurivaihto tiedotuksen, lähinnä kai kirjoitusten varaan, kun mussiikkikin on ilmastoriippuvaista ja samantapaistenkin ilmastojen kulttuurit maantieteellisen sijaintinsa tuomien vaateiden mukaan ihan erilaiset. Jos maailmassa on monta aihetta ja monta lähestymistapaa, niin jäikö oman osaamiseni opettaminen muille minun tehtäväkseni, vailla kolleegoja yms? Tekeekö se tiedotuksesta hämmästyttävän laaja-alaista niin, että kulttuurierot tulevat ongelmaksi, ennen kaikkea kai sivistyksen puuttuminen? Eli näitä ei pitäisi kirjoitella, että jotakin vain vaan kuin oma kirjoitus olisi lähdeteos aiheessa tms.

http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html plus koko blog

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ruuanlaitosta

Jotenkin helpompi ajatella ja etenklin ilmaista suuri ja hienoja, näkemyksellisiä ajatuksia ja lähteä sosiaalisessa ympäristössään toteuttamaan niitä, on jos on jotenkin hienompaa ruokaa.

Tässä laatimani ruuanlaitto-ohje:
Ruuanlaitossa parempaa ruokaa samalla hinnalla samoista aineista: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html

"

Ruuanlaitosta

"Paremman makuista samasta
Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."


Itse ommeltuja vaatteita

Jotenkin huojentavaa on, kun osaa ommella itselleen vaatteita haaveensa oppainaan, mutta kannattaa kai pitäytyä omissa haaveissaan ja mieltymyksissään, pitämissään tyylijaeissa eikä ommella paratiisiteemalla tms, jollei se oma mieltymys ole, sillä se ei varmaankaan kommunikoidu oikein, koska muut eivät ole lukeneet tai kuulleet paratiisiteoriasta mitään.
Laatimani ohje vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja, haaveensa oppainaan http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html - niin helppo, että taitava mieskin varmasti oppisi.

"

Opi ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, ihan vain haaveesi oppainasi, helppo ohje

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)

* * *

( Joitakin ohjeita ompelusta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html  )

* * Ä*

In English, anot so good translation:

Learn to sew clothes without formulae, just your dreams guiding you, an easy lesson


I am not skilled in sewing but in this I seem to have caught the idea.
So when I have wanted to sew a cloth for myself, I have taken as a starting point soem other cloth that I have, or then my old skills about skirts or the like.
I have thought what style of cloth I want and chosen the fabric(s) according to my dream. Then when I have washed and dried the fabric, I have searched for right impressions based on it's colours, patterns of the fabric and the feel of the fabric, and also absentmindedly shortly in front of the mirrow searching for the right impressions of what I would like to sew from the fabric.
So I have gotten to know what the new cloth would be compared to old one's form and size, for example more loose or more aclong the body forms. From the old cloth I get the basic form and measured lenghts, to which I add more loose or more along the body forms with measures that I can clearly understand at the levcel of experience: handwidth with fingers spread, palm width, two fingers' width, half of finger's width or the like, and not centimeters or inches, and so I have all the time understood better what I am doing and why and what my dream is both ias the end result and in the forms of the fabric, and I haven't been forced to measure again and again at a mess of centimeters without idea of the form of the fabric I intend to sew.
Then I have cut the fabric while leaving room for the spare part next to the sewing lines, and sewn the basic forms. Then I tried it on in front of the mirrow and by moving the fabric slightly tried to find the exact for for the details, and when it at some moment has been of nice atmosphere I have fixed it there either by fingerwidth measures, grasping with hand oreven by sewing it with aneedle and threadm so I have gotten the style like is nice aand sewn it exactly so.

(Here those experienced mneasures are important because they are on the same language as dreams about what kind of cloth to sew. And so the measure does not disturb one's idea of what kind of spirit the line I sew ought to have and how the fabric would settle nicely. So you don't get only rought lines with "I don't know" atmoshphere, but instead with your dream guiding your practical choises, so that you noptice clearly what you know well already and what is still left to learn, and the new points to solve seem to get solved by same kind of way of thinking as the old succesfull ones, and so you lear new things each time and know the old well. Or so wwa my idea in figuring out this piece of advice. Dreaming is in this a practical prequisite for getting to know the cloth's looks, feeling, atmosphere and practical points, like the formulae earlier was to you.
Getting the sizes right and the shape right gets easier via the old cloth to compare with, from which you can see what it is like when you wear it and what kinds of changes you ought to do to it, for example because the feel of the fabric is different and so the style too, and so you get kind of fformulae for the pieces of fabric when you take the variations into account.)"

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kukkia maljakkoon

Lainaus vuiodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

"

Kesällä voi joskus tuoda kukkia maljakkoon tienposkesta, jos sattuu siellä olemaan paljon samaa kukkaa ja muillekin jää, sekä kulkijoille kaunista katsottavaa että joillekuille majakkoon. Voit asettaa varret vierekkäin niin että kukat ovat kauniisti, ja sitoa sitten hyvin varovasti muutaman kierroksen ympäri ja rusetti villalangalla, niin ne eivät kaadu sivulle ja käänny jotenkin, mikä ei ole kaunista. Kotona katko varsien alapäästä muutaman sentin pala veden alla ja nosta sitten äkkiä vedellä täytettyyn maljakkoon, niin ne eivät kuivu vaan saavat vettä."

Tienvarressa oli paljon lupiinia, niin päätin poimia yhden maljakkoon, ja sittenkeksin poimia sen pariksi pari oksaa koiranputkea.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

lauantai 20. toukokuuta 2017

Kevätlaulu, helppo ohje

"Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.
(Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 29.4.2017 :)
"Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä."

Toukokuisia lauluja olisivat On armas mulle aallon tie ja kai Karjalan kunnailla."

Lainaus vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

tiistai 16. toukokuuta 2017

Romaanit tietä luomassa

Nuorena luin paljon seikkailuromaaneja. Jotkin niistä ovat mielikuvituksen tuotetta vailla kuvausta, että miten sellaisia asioita saada elämäänsä. Toiset taas ovat elämänkokemuksen pohjalta kirjoitettuja ja luovat tietä harrastaa tuontapaisia asioita käytännössä. En nyt muista, että mikä oli mitäkin, mutta luulisin, että Viisokko-kirjat tuovat seikkailumaista tekemään lähtemistä, Nopsajalka luonnossa kulkemista, jotkin eläinkirjat luonnon kauneuden oppimista ja Erämaan kasvatti toi luontosuhteen. Aikuisina lukemistani kirjoista Bashon kirjat tuntuivat avaavan tien mielekkääseen tekemiseen ja runojen kykyyn aukaista tietä parempaan elämään arjessa. Mutta sen sijaan muistikuvani on, että Astrid Lindgrenin kirjat olivat perässähiihtäjän tekemiä: kuvasivat jotakin, mikä ainakin suomalaisten elämässä oli jo läsnä, mutteivät kyenneet luomaan tietä siihen tai tukemaan sitä, vaan tulivat ikään kuin sen tilalle, mukamas hienompina mutta kykenemättöminä, ottivat sen elämästä pois, jotenkin elämästä nauttimisen pois. Vinski ja Vinsentti opetti elämänviisautta kiltille.

Paratiisiteoriakirjani sen sijaan on luomassa tietä kannattavuusnäkökannalta perustelevassa ympäristössä harrastuksiin, vapaa-akaan, terveisiin elämäntapoihin, tunteidenmukaisuuteen ja moraaliin, mutta olettaa näitä olevan järjestetty yhteiskunnan toimesta kuten ainakin pääkaupunkiseudulla oli harrastusyhdistyksiä kursseineen, työväenopistoja, uimahalleja, ulkoilualueita yms.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mielitekemisestä ammatiksi

Sivistys tarjoaa monien parhaimpana pitämiä ratkaisuja yleiniksi käytännöiksi. Kuten vaikka jos ihmiset viihtyvät parhaiten ja voivat hyvin, kun heillä on jotakin mielekästä tekemistä, itselleen sopivan tyyppistä. Jos sitten teet tuota mielelläsi, niin mitä jos tekisit sitä ja saisit siitä vielä rahaa, mitä jos se olisi sinun ammattisi? Sivistys tarjoaa ihmisille ammatinvalinnan mahdollisuuden, saa valita itselleen mieluisen työn, jos sen hyvin huolehtii. Useimpien työtehtävien tyyppistä tekemistä on monenlaisissa ammateissa, joten työnäkymät eivät ole aivan niin harvojen työpaikkojen varassa kuin luulisi, mutta eri työpaikoissa on toki eri vetovoimatekijät ja hankaluudet, jotka erityyppiset ihmiset ylittävät vaivatta. Lisäksi erot paikkakuntien välillä tuovat variaatiota, samoin erot ihmistyyppien rytmien ja mielipuuhien välillä.
Lahjojen ja taitojen oppimisesta haaveammattiinsa olen kirjoittanut blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alussa. Työvoimatoimistot Suomessa tarjoavat tietoa myös koulutuksista ja työssä oppimisesta.
Moni yrittää etsiä itselleen sopivaa hyvää elämää. Moni hyvä ratkaisu sopii monelle, jos se on kyllin viisaasti mietityssä muodossa esitetty. Siksi sivistyneen kulttuurin valtavirrasta löytyy usein myös itselle sopivia hyvän elämän lokeroita.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Onnesta itkeminen

Olen elämäni aikana ainakin yhden kerran itkenyt onnesta. Olin 13, kun syksyllä perheessämme juteltiin koiran hankkimisesta. Joululahjaksi sitten saimme kirjan villakoirista. Vanhempani olivat aina pitäneet kirjoja valtavan tärkeinä, elämään uomia avaavina. Ja niin kirjan saaminen merkitsi, että se tie oli perheessämme auki. En niin koirista triennyt, mutta kirjan kannessa oli kuvia villakoirista erilaisista eri tilanteissa, ja jotenkin se oli niin paljon paremman elämän oloista kuin koululaisen elämäni, että tavallaan itkin surusta tavallista koululaisen elämääni ja tavallaan huojennuksesta, kun puutarhakuvat koirineen olivat niin rennon huolettoman hyväntuulisen näköisiä: näytin tosiaan varmasti pääsevän parempaan elämään, yhdessä muun perheen kanssa ja siksi sitäkin varmemmin, olihan koiran hankkiminen heidän ideansa. Kesäloman alussa meille sitten hankittiin villakoiran pentu, tosin erivärinen kuin mistä oli ollut puhetta, ja se eli meillä kunnes kuoli 14-vuotiaana, puolet mistä ajasta olin jo asunut poissa vanhempieni luota missä koirat olivat.
Luulen, että Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi onnistuessaan synnyttää samantapaisia tuntemuksia: ovat tiet parempaan elämään auki ja jos itkettää, niin se, ettei ennen, vielääsken ja pitkääna iemmin, ollut niin.
Ikä kai on tuollainen ilmiö: saamme haaveitamme toeutettua, kun taitavampina pääsemme itse valitsemaan enemmän, eriytymään enemmän omakaltaiseemme elämään.
Vanhuksille http://harmaahapset.blogspot.fi ,
taitojen oppimisesta harrastuneille http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
ja omaa elämää lisää haluaville http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html ,
työn ikeestä vapaa-aikaa lisää haluaville http://workandfreetime.blogspot.fi,
sekä oma käsitykseni hyvästä elämästä, esim. kesäloman lopulla kuten tuossa laulussa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/onni-tekemisentapa-elinymparisto.html
ja hyvän elämän ohjeita monta tervehemnkisyyteen liittyvää http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
(ja yritelmiäni tautien parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi  hakemisto ) 

* * *

Mitäs näitä muita ilonaiheita onkaan, mistä olen kirjoittanut? Olen paljon hyödyllistä yrittänyt laatia. On vaikka vuodenajat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ,
käytännön taitoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi ,
laulamisen ym taitoja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi ,
tämä paratiisiaiheinen blogi http://paratiisiteoria.blogspot.fi ja parhaimpien linkkieni kokoelma http://joululahjoja.blogspot.fi
ja nimeäni klikkaamalla löytyy profiilisivuni blogilista, jossa on kymmenittäin eri aiheita.
Ympäristöasioihin jotakin avuksi olen kirjoitellut blogissani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi .
Masentuneille avuksi linkkejä on listassani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi .

21.7.2017   Ostoksissa onnistumisesta kanssa tuollainen http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html

Ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi kesältä 2017:
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Eri kulttuurien onnellisuuden määrästä

Jotkut ihmisetetsivät onnea ruuasta ja se tuo heille lämpöisen tyytyväisen ihan hyvän olon, muttei sen kummempaa, ja lisäksi kai tunteen yltää johonkin upeaan älyllisyyden ja keskustelun saralla, mutta käytännön tekemisissä se tuo ainakin osaan jaksamattomuutta ja liian pieneen piiriin asioita keskittymistä. Euroopan maista siis tulisi mieleen, etteivät Espanja, Saksa ja Eesti ole paljoa sitä onnellisempia. Ruuan tuoma hyvä olo on usein ruokaan keskittynyttä, vähän kuin itkuun keskittymisen tavalla, siis huonon elämän tyynnyke, hyvän korvike. Muutkin kyllä syövät itsensä kylläisiksi ja ihan hyvän olon saavat ruuasta, mutteivät tarvitse siihen niin paljoa eivätkä niin rasvaista ruokaa, ja saavat hyvän olon myös monesta muusta asiasta elämässä.
Onnellisimpia ovat vaikuttaneet olevan ne, jotka ovat aikuisella iällä aika kouluperspektiiviin turvaavia ja omalla tavalla tekeviä, omia teitään sivistyksen suojissa kulkevia, aika keskiverron tapaisia. On kai niin, että hyvän elämän ohjeet kirjoitetaan niin, että ne olisivat kaikille ymmärrettäviä, ja siksi ne ovat useimmiten koulujärjen näkövinkkelistä, koulusivistyksen pohjalta. Mutta missä ne ovat saatavilla? Vai ovatko ne osassa asioita niin pielessä, ettei niitä voi lukea, jos osaa jo itsekin aika paljon? Joskus olen kuullut koulua kannatettavan siksi, että sen on havaittu tuovan onnellisimman elämän, muttei kaikille - kuinka korjata sen viat?
Näytteleväiset näkyisivät olevan vähemmän onnellisia kuin ruokaorientoituneet.
Ihminen, joka tekee samana päivänä jotakin henkisesti tai fyysisesti raskasta, tarvitsee yleensä tuhdimpaa ruokaa kuin tavallisena päivänä, siis esim. matkailijat.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vain kiva työ kannattaa

"Vain kiva työ kannattaa
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä."
http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/04/vain-kiva-tyo-kannattaa.html

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Systeemikoko ja suvereeniuden tarve

Maailman tietokoneistuminen ja globalisoituminen tuovat ensinnä mielikuvan ylikansaalisista tietokoneohjatuista järjstelyistä, samasta kaavasta, johon kaikki on tungettu. Mutta olot ovat eri seuduin erilaiset, mm eri ilmasto, kulttuuri, ammattialat, naapurialueet ym voimatekijät. Niinpä ajattelutavat ja tekemisentavat ovat kullakin alueella omantyyppisensä ja sitä myöten myös mielekkäät käytännön järjestelyt erilaiset. Ainoastaan yleisen tason piirteiden mielekkyydet säilyvät samoina, mutta painotukset niissäkun kulttuurista, ammattaialoista yms riippuen erilaiset. Niinpä yleinen kaikille yhteinen tietokonejärjestelmä hallintona ei tunnu luontevalta ratkaisulta. Toki sellaiseenkin voi rätälöidä paikallisia eroja, mutta miksi se sitten olisi kaikille sama eikä monta erilaista, kun jos on kaikille sama, niin joku alue valtaa sen ja tekee muille sopimattomat järjestelyt. Jottei tulisi sellaista kaikenkattavaa pieleen mennyttä yleistä järjestystä, niin kunkin alueen tulisi olla suvereeni ja se taas edellyttä puolustautumiskykyä ja kaavamaisen ruodussa kulkemisen vähäisyyttä, oman ymmärryksen hyvälaatuisuutta ja elämäntaitoja, yhteiskunnan toiminnan ymmärtämystä. Samoin vaaditaan eri alueiden ja kulttuurien piirteiden tuntemusta ja niiden piirteiden syiden ymmärtämistä. Esim. Afrikassa on helle ja afrikkalaiset syövät raskasta ruokaa ja niinpä eivät hahmota asioita kovin tarkkaan vaan pikemminkin möhkäleinä kuten helteelläm, näköaistimuksetkin. Tai että missä kokoluokassa ihmisten elämä missäkin liikkuu, mistä niin ollen kantavat vastuuta ja mistä eivät. Ja vastaavasti eroja eri ammattialojen välillä, etenkin jos osa työntekijöistä on ulkomaalaisia, joilta suomalainen koulusivistys puuttuu.
Näin ollen armeijankin tehtäviä olisi pohdittava uudelleen. Puolustaa jotakin, tuoda kovaa rationaalisuutta ja käytännön toimivuutta. Mutta mitä siinä auttaa jos nuori mies on komennettuna rajalle, ja sielläkäskynalaisena niin että tekee typerämpiä kuin itsekseen, vaarallisesti vaaranpaikassa ja "kumma kyllä" kuolee sittens iihen heti alkuunsa, sinne meni meidän armeija, kuoli. Eikö varusmieskin toimi parhaiten muun yhteiskunnan osana, mihin on tottunut. Siinä on toiminta mielekkäimmillään, siihen on kaikki harjaannus ollut, siinä on toisten tuki mukana ja koko yhteisö näkee mitä tarvitaan ja mitä ei. Tulee käytännön ryhtiä tekemisiin, ei älyttömiä massaitsemurhia. Yhdessä muun yhteiskunnan kanssa olisi linjaus rauhanomaisempi, kohdennetumpi, vähemmän totalitaarinen, enemmän arkijärkinen ja sosiaalista silmää omaava, maailman tilanteesta keskusteleva, ymmärrykseen pohjaava. Nykyään on matkustaminen helppoa ja ulkomaalaisia on paljon, joten lähinnä tarvittaisiin parempi sosiaalinen silmä ja tietoa kansojen ja elinalueiden eroitsa, esim. ettei afrikkalainen kai ole tottunut katselemaan, ei edes osaa tarkan ymmärryksen taitoa, joka on koulunkäynnin perusta. Niin ettei voi kaikkia kaikkiin ammatteihin ottaa, ja siksi on kansan oltava puolustautumiskykyinen tavallisissa oloissa eikä palkän poliisin varassa.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Ympäristöystävällisen teknologian ideoinnista

Urautuneen insinöörin sijasta ympäristöystävällinen teknologia kaikaa ideointiinsa muiden alojen osaajia, jotka osaavat heittää ideoita ilmaan, eikä se vie aikaa melkein ollenkaan. Katso kehittämisestä
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/06/vihrean-teknologian-kehittamisesta.html

Japnilaisesta onnellisuuden taidosta

Minulla on japaninpystykorva ja kai sen myötä olen ryhtynyt paneutuen tekemään käytännön juttuja, jotka ovat tavanneet olla onnellisuutta tuovia, ja se vaikuttaa juuri japanilaiselta tyyliltä, muttei se ole se, miten ne tuovat onnellisuutta. Vaan pienet käytännön jutut, ilonaiheet, tunnelmat, pittoreskit näkymät jne tuovat onnea kun isomman perspektiivin, esim. koulun tai työn tai ajattelukykynsä, taitonsa, maailmankuvansa tms kanssa tulee jonnekin ja siellä on jokin sellainen, esim. lintu puun juurella. Silloin laaja perspektiivi sointuu, saa eloa, ei kapeudu tuon yhden asian kokoiseksi vaan saa tenhoa, elämänmakuisuutta ja tunnelmallisuutta, käytännön elämän polveilevaa sisältöä, sään tenhoa yms. Se on hänä sama kuin runoissa: runoilijan laajempi perspektiivi kiinnittää huomiota kukkiin ym pieniin asioihin sekä tunnelmaan, mutta miettii niitäkin laajemmassa hyvän elämän kontekstissa ja jotenkin maailmanmenolle hyväät uomassa. Runoja oppii hyvin lukemaan, kun lukee esin vanhaa japanilaista Bashon runokirjaa, jossa romaanitekstin välissä on runonpätkiä samoista aiheista.

Onnella on tekemistä sen kanssa, että on löytänyt paikkan sa maailmassa, garmonian maailman ja ympäristönsä kanssa, opettavat japanilaiset taistelutaidot filosofiassaan ja n'kevät mestarin sovussa ympäristönsä kanssa elävänä vanhana ihmisenä. Samoin ihmisen olemuksen eri puolet, niin fyysinen kuin mielikin, tunteet ja ymmärrys, sekä sosiaalisuus, suhde maailmaan ja ihmissuhteet, nuo kaikki sovussa keskenään, oman paikkansa löytäneinä ihmisen kokonaisuudessa toisi onnellisen ja täyttymyksellisen elämän, ja niinhän se näkyy olevan.

Tunteiden objektiivisuudesta

Tunteiden objektiivisuus ei ole niinkään tunteista kiinni kuin siitä, jäsentääkö ne ajatuksissaan oikein.
Jos esim. on jokin mielikuvitusjuttu, niin voihan tuntea niistä aiheista, joita mielikuvituksessaan miettii, vaikkeivät mielikuvituksen tuotteet pitäisi paikkaansa. Nuo tunteet siis liittyvät noiden aihepiirin aiheiden ajatteluun sekä haaveisiin. Voi esim. toivoa asian jonkin puolen olevan tietyllä tavalla tai positiivisesti, vaikkei mielikuvituksen tuote sinällään olisi mahdollinen.
Kanssa jos valehtelee, niin siinä on sama juttu: pitää tajuta, ettei asia pidä paikkaansa, mutta toisaalta että sen haaveilee tai toivoo olevan tietyllä tavalla.
Monessa asiassa on tunteita usealta kannalta, jolloin tunteiden objektiivisuus edellyttää, että on jäsennettävä, mikä tunne liittyi mihinkin kokonaisuuteen tai osaan. Tässä on kai huomattava, että joskus jotkut yrittävät sosiaalisesti vallata jonkin aiheen, mielipiteen tms itselleen, omaan valtaansa, ja silloin nuo valta-alueet ovat erui juttu kuin tunteiden aihealueet.
Yleensä pitää myös tunnistaa varmuudet, ajattelutyypit, kokemusperusteet ym objektiivisessa ajattelussa tarvittavat tiedot.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Elämän suuri laulu

Oikeastaan kun olin koonnut paratiisiteoriatekstini kirjaksi/kokoelmiksi, niin ajattelin jatkaa aiheesta elämän suuri laulu: miten elämä soi, kun terveellä tavalla elää, miten terveet toimivat ratkaisut soivat ja mielekkäät ihmisluonnon mukaan oikeat tekemiset ja tavoitteet soivat, eletään musiikkimaisemassa ja soivin on parhain ratkaisu. Mutten sitten saanut krijoitetuksi, ehken tiennyt musiikista tarpeeksi. Muutama suomenkielinen teksti minulla sentään on.
http://pikakoulu.blogspot.fi/2012/08/kirjoitelma-vainon-kannel.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2015/11/savellystaidon-ja-ajattelukyvyn.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/05/tunnelmatajusta.html
http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/12/buddhalainen-valaistuminen.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html
http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html 
 

maanantai 16. tammikuuta 2017

Tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta

Toissapäivänä koetin tehdä neulekuvion, joka olisi tunteidenmukaiseen elämään mahdollisuuksia tuova. Siinä on kaartavasti kirmaava hevonen, aika naisellinen, omia harrastuksiaan puuhailevan enemmän omilla teillään pysyttelevän ihmisen uoma,.



(Linkkejä aihepiiristä:
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html

Kuva näyttäisi liennyttävän kipuja http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html )

perjantai 13. tammikuuta 2017

Näytteleväisestä aidoksi kasvamisesta

Taitoja opetellessa ensin tekee perässä, esim. mitä toiset neuvovat tai tekevät. Monesti hyviä vinkkejä saa tutuilta, lehdistä, telkusta ja radiosta, mm lauluista. Muttei se vielä tarkoita, että itse nykyisellään olisi sen tasoinen. Ja niin matkiminen voi mennä näyttelemiseksi: tavallaan ohje oli hyvä, muttei kokenut aidosti oelvansa itse sellainen. Ohje ei siis ole sama kuin itseilmaisu, vaan itseilmaisu tarvitsee suuremman taitotason ja isomman kirjon osattuja juttuja mahdollisuuksina käytännössä ihan jo nykyisin. Itseilmaisu ei siis ole tämä tai tuo juttu, jolleivät satu olemaan juuri lemppareitasi, vaan jonkinlainen kompinaatio sekä tavallisia juttuja että mielijuttuja ja tilanteeseen sopivia ratkaisuja, mikä nyt mielekkäimmältä tuntuu ja viisaimmalta vaikuttaa juuri sinusta.
Ero uskonnon tuomien ratkaisujen sekä toisaalta matkittujen ja sitten omien juttujen välillä on osin siinä, että omia juttuja on ain muutama, kun taas uskonto ja matkiminen tuovat mukaan muidenkin hyvinä, luontevina pitämät ratkaisut, elää ikään kuin toisten siivellä, mutta siinä, missä jokin juttu on toiselle keskeinen ja hän siksi huolehtii sen erityisen hyvin. niin se sinulle ehkä on sivujuttu tai yksi juttu muiden joukossa., ja saakin olla oman aiheensa henkinen, siihen erikoistuneiden ihmisten tyylinen aika lailla, niin opit siitä taitoja vastaisen varalta, vaikket haluaisi koko aikaa siihen uhrata.
Taidoista yleensä harjoitellaan ensin perusjuttuja opetuksen tuomien harjoitusten merkeissä, sitten otetaan mallia jostakin taitavammasta ja tehdään osin omalla tyylillä, osin harjoitellen uutta ja tutustuen uusiin elämänmhadollisuuksiin. Sitten kuin osataan muutama tuollainen mahdollisuus per aihepiiri, juuri niitä itselle sopivimpia tyylilajeja ja valintoja aiheessa, niin voidaan valita niistä itselle kulloinkin sopiva yhdistelmä ja tehdä itselle luontevalla tavalla ja omalla tyylillä: ollaan saavuttu itseilmaisuun: omiin valintoihin ja aitoon osaamiseen.

Jos oma versio on, että "Tämä sopisi mielestäni tähän hyvin", niin näin siitä saa aidon:
"Living through a technical form (www.youtube.com user khtervola)

"

Ajattelun taitojen oppimisesta blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi ajattelukurssi ja älynkohotusohjeita .
Taitojen oppimisesta blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm linkkejä.

17.1.2017   Tämän päiuvän lahdessä oli kuva näyttelijästä, joka esiintyi leffassa usealle eri ihmistyypille tuttavineen yhtä aikaa, oli taaperosta nuoreen mieheen, työhönsä urautuneeseen, taistelulajiharrastajaan, vanhukseen ja nuoreen naiseen tyylivaikutteita yhtä aikaa ihan onnistuneesti. Jos tuon nyt miettisi, että mikä siinä on motivaationa ja kuinka onnistuneesti toimia esikuvana monelle yhtä aikaa, niin jos tekee kunkin tekemisen kunkin elämänalueen osalta perusmuodossaan, niin se on sama muoto taitamattomilla ja taitavilla, sama idea siis tarkoitan, ja myös vähän tekevillä ja paljon tehneillä. Eli jos vaikka ajattelun osalta miettii, että miten tämä nyt menee, niin se on aika monelle yhteinen lähestymistapa ajatteluun, aika monessa tilanteessa. Ja sitten kun ajan myötä löytää noita perusjuttuja kustakin elämänalueesta paremmin, niin kehittyy sen myötä myös taitavammaksi ja on siksi sopiva esikuvaksi. Tästä aiheesta Kalevala-aiheinen kirjoitukseni tässä paratiisiteoriablogissa jokin aika sitten, http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html .