perjantai 8. syyskuuta 2017

Oman elämän ja oman ryhmän olosuhteiden parantamisesta, salatieteellinen yritelmä tms

https://uskontojajarki.blogspot.fi/2017/09/pakkotilanteista-eroon-ja-parempaan.html

" Pakkotilanteista eroon ja parempaan elämään
7.9.2017   Pakkotilanteiden kiertämisestä   http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi/2017/07/pakkotilanteiden-kertamisesta.html
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."
Nämä tuli mieleeni yhdistää tähän linkkiin:
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html
ja Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lainaus:
"* 564.   Mietin tässä, että Espoossa oli helpompaa kuin Helsingissä mutta jotenkin tylsää. Helsingissä oli kivempaa, vinhempaa mutta toisaalta ikävä jöö työn ja opintojen suhteen. Kai olin Helsingissä liian lähellä vanhempieni uomia, joita pitkin olin juotunut kulkemaan ainakin pari vuosikymmentä niin, että ne näkyivät olemuksessani vahvoina, olivat liian tuttu uoma, jolle putosi sen koko matkalta kun joku vain vähän sinne päin mainitsi. Toisaalta oli kouluaikojen nuoren ihmisen oman elämän tukemisen perspektiivi myös käytössä, kun olin pitkälti niillä urilla, joilla koulunkin kävin. Ihmisiä on uskomattoman erilaisia mutta vasta kun muuttaa eri seudulle, minä Savoon. Silloin yksittäinen tokaisu ei ole pakkouoman luoja, koska uomani ovat erilaiset kuin ymprätistön kulttuurin, ja niin saan olla omilla teilläni ja oppia koko ajan uutta. Siksi pakoista eroon halutessaan pitäisi kai muuttaa eri seudulle mieltymystensä perässä eikä järkisyin, jollei järki ole lempijuttusi, mielihyväsi lähde. Mutta sen verran saa järki olla mukana, että seutu olisi hyvä elää ja sinun toiveisiisi sopiva. Paljon väliä tuntuu olevan sillä, että sen pääammattialat olisivat niitä, josita erityisesti pidät, sillä ne luovat seudun näkövinkkelin, sen kulttuurin paikkakuntalaisille luoman paikan maailmassa. Mutta silloinkin olisi hyvä aloittaa jotakin uutta, jotta opit siinä helpommin elämään paikkakuntalaisittain. Lisäksi on varottava rikollisuutta: kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. " 

"sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Uskomuksista ja säästä
Savonlinnassa on ihan erilainen sää kuin pääkaupunkiseudulla, kesällä voi olla parin viikon hellekausi yli 30C ja yht'äkkiä lähes 10C kuin kirja olisi laitettu kiinni, tulee mieleen laulukurssin laulukirja. Talvella on pakkasta ehkä -10C enemmän kuin pääkaupunkiseudulla, kylmimmät aamut noin -30C, mutta ilma kuiva ja jotenkin lauha pääkaupunkiseudun pureviin kasvoissa tuntuviin talvisäihin verrattuna. Kasvillisuusvyöhykekartassa on kieleke Savonlinnan kohdalla: täällä pärjäävät lämpimämmän vyöhykkeen kasvit. Ja niin onhan Savonlinna omanlaisensa kulttuurillisesti, on kuin säät olisivat sille jotenkin kuvaavia.
Kun pari vuotta sitten kuulin isäni syöpäleikkauksesta, meni sää kylmäksi, tuli räntää syyskuussa ja jotenkin se sopi mielialoihin. Monesti, kun aiemmin pääkaupunkiseudulla on ollut rankkaa, koulua, opintoja, mitä lie, niin ulos tullessa on pureva sää lyönyt kasvoille ja jotenkin parantanut ilmapiirin, ollut hetkeen sopiva vaikute.
Ja sitten taas jos on joskus puhunut säästä jonkun kanssa, niin yksi sanonut, että siellä sataa, ja toinen vähää myöhemmin, että sade meni ohi jo, nyt jo pilkistää pilvien lomasta aurinko. Kuin kokisimme säät eri kohdilta. Myös eri paikkakunnilta kuulumiset ovat, että toisella on satanut lunta juuri niin, että maa peittyi suurin piirtein, ja toisella monta senttiä, ihan valkoisena kaikki. Niin on mökillä oma säänsä kullakin paikkakunnalla omansa, ja keskustalla ja muilla kaupunginosilla omansa, keskustassa vetisempää, asuinalueilla lumisempaa.
Missä määrin siis itse luomme oman säämme? Joskus kun on ollut tasaista eri kummempia ihan ok pitkään, niinon kuin olisi kanssa ollut tasaisesti lämpimämmät säät, hiukan lauhemmat. Ja sitten jos tapaa jonkun ikävän urasuuntautuneen insinööripään, niin tuulta, räntää, rankkaa, karua, kuin löisi vasten kasvoja luontokin jotenkin samaan tyyliin kuin ikvä ihminen itse. Ja sitten kun se unohtuu, kävelen keskustan sijaan asuinalueen katuja, niin sentin tai muutaman lumi peittää vähän kuljetut tiet, on kaunista ja rauhaisaa.
Ulkomaalaisten kulttuurivaikutteiden kanssa tuntuu käyvän sama: on kuin säät menisivät heidän säidensä suuntaan. Ehkä itse elän ne heidän tapaansa, mutta tarkoittaako se, että he esim. osaavat elää lämpimästi säät, jollen matki heitä vaan heidän kulttuurillista viisauttaan?

Voimmeko valita oman tiemme? Tuleeko jotain tietä ympäristöongelmia ja toista pitkin asiat sujuvat hyvin, leppoisasti? Osaammeko valita oikein elämäntapamme, asenteemme, tekemisentapamme, sosiaalisuuden tyyppimme, ihmiskontaktimme, arvomme, ammattimme ajattelutapoineen, elämämme kuviot? Opimmeko?
Tieteelliset tulokset eivät ole niin varmoja kuin luulisi. Tieteistä pitävän oma pää ei useinkaan ole kaikista parhaita monimutkaisten asioiden kyseessä olle Ymmärtää ehkä, miten mittalaite toimii, mutta ymmärtääkö, millaista sää oli missäkin, kun kuulee erilaisten ihmisten eri oloissa kertovan kokemastaan? Onko mitään nä'yttöä siitä, että sää olisi kaikkialla sama? Eikö pikemminkin oel näyttöä siitä, ettei osaa sosiaalisen paineen alla saada omaa tunnelmatajulla koettua nökemystään sopimaan toisten kovalla äänellä vakuuttamiin kokemuksiin, vaan olettaa heidän kokeneen saman sään erilailla. Mutta onhan vaikka pakkaslumi eri juttu kuin puuterilumi: ehkä jollakin oli pakkasta ja tuiskulunta ja toisella untuvahöttöä valkoisenaan, kolmannella aurattuja kaupungin katuja loskineen.

***
(7.9.2017   Jos viljan kypsymistä japuintisäitä ajatellen haluaisi kokeilla, josko säihin voisi vaikuttaa niitä parantaen, niin ikävien asintilojen välttämisen (ks. linnkilistablogissani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi) lisäksi pitäisiluoda jotakinpositiivista, mm kivoja vapaa-ajanharrastuksia lapsille ja etteivät lapset olisi aivottoman jöön alaisuudessakoulussa vaan jotenkin viisaamman.  Uudet kiinnostavat aihepiirit voivat kai tuoda sellaista positiivista mieltä, joka usein yhidstyy aurinkoisiin säihin, ks. http://nopeaoppisuus.blogspot.fi , http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .) "

lauantai 2. syyskuuta 2017

Suojan löytämisestä

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Linnateema turvan tuojana

Savonlinnassa on hienoa linna, Olavinlinna, ja se on pitkälti kaupungin asukkaiden kiinnostuksenkohde: millaista on olla ritari yms. Turun joulurauhan julistuksessa lauletaan ensin Jumala ompi linnamme, kai siksi, että linnateeman ajatellaan tuovan turvaa ja siksi onnellisemman elämän. Mitä siis olen linnateemasta täällä asuessani oppinut? Oppini olen saanut sieltä täältä, en mitenkään linnaan liittyen, mutta ehkä ne jotenkin sopivat kaupungin henkeen. Miten siis puolustaa ja puolustautua linnamaisesti elämässään?
Linnassa on muurit, ne pysäyttävät hyökkäyksen ennen kuin se ehtii vahingoittaa asukkaita. Tarvitaan siis joitakin tekijöitä, jotka toimivat muurimaisesti suojana. Vihollisia vastaan suojaavat usein helpot asiat, joita kaikilla on ja jotka kaikki hyväksyvät ja useimmat kokevat hyviksi, mieluiten etenkin ikävät luonteet. Näitä ovat hyvä ruoka, kirjasivistys ja musiikin harrastaminen, sekä tuntevuus ja uskonto. Nämä kaikki ovat omalla tavallaan luomassa tilaa tuntevuudelle, mikä taas on jonkinlainen elintilan mitta: toimivatko normaalit reaktiot ja yhteisön jäsenten välinen luonnollinen kommunikaatio. Pääkaupunkiseudulla oltiin tässä mielessä liian ahtaalla, mutta Savonlinnassa Ooperajuhlilla beesaaminen tuo tuntevuutta. Kristinuskoa tukee Valamon luostarin läheisyys ja se ja mökkeily, matkailu, taide, luonto ja käytännön alat tuovat painotusta elämänviisauteen.

* * *

Tilan saamisesta tunteille muiden asioiden suojissa katso myös http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/12/tilan-saamisesta-tunteidenmukaisuudelle.html .
"

Toinen lainaus samasta blogista:

" Linnasta turvan tuojana, toista kertaa
Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen.
"

maanantai 21. elokuuta 2017

Miehelle lapsi, ohje

Tällanen, mitä tavalliseen elämäänsä moni kaipaa, luulisin toimivan ihan hyvin:
"

Millainen charmi

Mietin tuota, että arveleekohan moni mies myyjällä olevan monta naista ja kyselee siitä mallia. Mutta charmi ei ole viuh vau kuin tuotteen hienous vaan jotakin vähemmän kolhivaa, enemmän uomioon ottavaa, enemmän muille hyvä kuin vain suorittajalle itselleen. Miesvalinnassa on kai se, että miehellä on jokin mukava piirre, josta pitää, tai hieno lahjakkuus, jonka haluaa oppia, ja että lisäksi hän on muuten ihan ok luonne, arkiasioissa kyllin taitava ja jotenkin sopivantyyppinen elämäntavaltaan. Jollei olisi ok, niin ei voisi sellaisen kanssa käytännössä elellä. Jollei ole mitään elämäntavan hienoutta, viihtyisyyttä, toimivuutta tms, niin ei ole vetovoimatekijää. Mutta jos ne molemmat on elämäntavasta, josta itse pitää, niin luulisi sellaisesta pitävän naisen löytyvän rinnalle, jos niistä harrastuneista ympyröistä etsii. Lapsena opitaan taitoja vanhemmilta, koulussa ja harrastuksissa. Myöhemmin voi oppia helpommin taitoja omin päin ja harrastuksissa, katso esim. blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ( ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi sekä  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ).
"

tämän kanssa olisi hyvä, ettei jää mihin tahansa lokeroon, missä sattuu olemaan, vaan etsii itselleen sopivan, ihanteensa:

Vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
"D6.   Kesäheiloista (lainaus tämän blogin kohdasta terveet elämäntavat, ohje 173.):
"Jos yrittää elää seksuaalisemman maineen mukaan kuin minkä tuntee oikeaksi ja itselleen luontevaksi, niin helposti menee pinna kireälle, kun eivät suhteet ja elämä suju niin mukavasti kuin pitäisi. Jos haluaa olla enemmän seksuaalinen vähän kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, niin että siitä on itselle hyötyä asioiden sujuessa paremmin, niin sukupuoliroolit ovat siihen hyvät, muttei pidä omaksua mitä tahansa tai kehutuinta versiota oman sukupuolen roolista vaan itselle sopivin, johon vapaa-ajalla mielellään luiskahtaisi, josta hyvää elämää saisi ja itselleen sopivaa tekemistä, niin on sitten menevä ja hyväntuulinen ja ohimenevissä kohtaamisissa tai asioilla ehkä kolmannes vastakkaisen sukupuolen edustajista menee lokeroon "Ai nainen" tai "Ai mies" jotenkin komeasti, viehättävästi, miellyttävästi ja kanssakäyminen sujuu.
Toisaalta jos etsii sitä, miten itse olisi kovin seksuaalinen ja viehättävä, niin Elämä isolla E:llä säännön "Elä ja anna toisten elää" mukaan parempaan elämään suunnistaen tuo kai sellaista niissä ympyröissä, joista pitää, joihin haluaa ankkuroitua.""

Haaveammattiin-blogini lokeronvaihto-ohjeet http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

ja aiempi kirjoitukseni parin löytämisestä:
"

Advice for dating and finding new friends

Advice for dating and finding new friends

Dress according to your ideals, so people who share the same ideals will find you interesting and start a conversation with you. Avoid pretending to be really like a role that is forced upon you by some custom or for some other reason that is none of your doing, since if you do, you will attract the same kind of bull shit pourn upon you by those who are for that shit.
Likewise, take the first steps on the road toward living totally according to what you consider the ideal way to live. That way you go to places where people are interested in just those things that you consider to be of major importance in life – and avoid going to the opposite kind of meetings which support th things that you wanna get rid of. That way you can have something to talk about your values to others, and so they are much more likely to introduce you to other people that they know who share the same values. Besides, that gives you a much more fulfilling life even a long time before you meet anyone of interest to you. And when you meet such people, you know that you share the same values because you have done something in practice to cultivat them. You are not just a liar claiming to love something, you are one who has actually taken the first steps to dedicate one’s life to the way of living that just you love and admire. Living against your own opinion of what real life is based on drains you, makes you weak, uninspirated, unmotivated, exhausted, makes you uninteresting in the eyes of others – makes you lean on others for fulfillment because you cannot follow your own values yourself but need others to overdo them for you. You can be just thrilled to just say hello to a friend with a soul like yours, while even deep friendship with a wrong type of person for your taste leaves you bored and uninterested.
Do not believe that opposites attract. Those with opposite values in how life ought to be lived typically get classified as enemies. It is the person who shares your goals in life and can help you on the way, that is a good choice for you. That person often has different strengths than you but enjoys your company especially much, like you hers/his. Theere are people with all kinds of views to life in the both sexes. Just those different views together with our different strengths and different social environments and situations of life make our characters different. So pleas do not try to compete with anyone else, since they are all looking for a different kind of mate. Just follow your own taste and build a rewarding social relationship, a sincere friendship mixed with love."

http://yksinaisille.blogspot.fi

maanantai 7. elokuuta 2017

Paratiisin ihailijan näkökulmasta kirjani kirjoitetu

Tuli vain mieleeni, kun eilisessä Itä-Savossa oli kolmen sivun juttu Elviksen ihailijasta ja hänellä oli seinällä komeantunnelmaisia kuvia Elviksestä, kovin tuntui Elvis olevan haave hänelle. Niin tapasin itsekin ennen ihailla asioita, haaveita oli niin kuin nuorilla aikuisilla useasti ja haaveiden näkökulasta kirjoitin paratiisiaiheista kirjaanikin, paratiisin ihailijan näkökulmasta, että voi että kun paratiisi on hieno tälleen ja tuolleen jne. jotenkin hyvän elämän mahdollistamisen vinkkelistä. Mutten sitten tiedä, minne myöhempinä vuosina tuo näkökulma katosi, paikkakunnanvaihdokseenko elämäntapamuutoksineen? Nykyään osaa ratkoa maailman ongelmia enemmän kuin oletin mahdolliseksi, mutta olen jotenkin hukannut vanhan perusperspektiivin: miksei kukaan muu ihaile paratiisia, luojan luoman luonnon tyädellisyyttä? Kai vertailukotani ovat muuttuneet. Mutta onneksi ehdin kirjoittaa kirjani sitä ennen, kun pääkaupunkiseutulainen näkökulma olikaikkialla ympärilläni.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Pakkotilanteiden kiertämisestä haaveiden kautta

Ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tiedottamisen tarpeesta

Minua ihmetyttää tuo, kun Savossa käsitys maailmasta on erilainen kuin pääkaupunkiseudulla, niin jos yritin kirjoittaa paratiisiteoriastani mahdollisimman laajalti käytettävissä olevan, niin oliko se vain eri maiden pääkaupunkiseuduille ja kenties koulupohjalta eläville? Jäikö iso osa maailmasta pois?
Savonlinnassa näkyy olevan paljon ukomaalaisia ja siihen liittyen pistää silmään, että ilmasto-osaamisen puutuminen aiheuttaa ongelmia, on niiden syy. Kuinka mahdollista siis matkailu ja ulkomaille muuttaminen on? Suomalainen kai voi matkailla, kun pitää maailmaa hyvällä tolalla omilla taidoillaan ja sivistyksellään sekä osaa säät kesähelteistä talven pakkasiin. Mutta entä jos kohdemaassa eivät osaakaan, elävätkö he silloin kyllinv iisaasti, jotta siellä voisi matkailla ja ovatko he kyllin elämänviisaita voidakseen itse matkailla? Jääkö silloin kansainvälinen kulttuurivaihto tiedotuksen, lähinnä kai kirjoitusten varaan, kun mussiikkikin on ilmastoriippuvaista ja samantapaistenkin ilmastojen kulttuurit maantieteellisen sijaintinsa tuomien vaateiden mukaan ihan erilaiset. Jos maailmassa on monta aihetta ja monta lähestymistapaa, niin jäikö oman osaamiseni opettaminen muille minun tehtäväkseni, vailla kolleegoja yms? Tekeekö se tiedotuksesta hämmästyttävän laaja-alaista niin, että kulttuurierot tulevat ongelmaksi, ennen kaikkea kai sivistyksen puuttuminen? Eli näitä ei pitäisi kirjoitella, että jotakin vain vaan kuin oma kirjoitus olisi lähdeteos aiheessa tms.

http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html plus koko blog