Paratiisiki kutsutuilla paikkakunnilla on paljon matkailijoita ja muualta muuttanutta väkeä, esim. Tyynen valtameren paratiisisaarilla leppeän ilmaston perässä tulleita tai sellaisia matkailijoita, jotka eivät oikein osaa olla tyytyväisä missään. Siksi paratiisilainen ei välttämättä ole elämäntavaltaan viisasta ihmistyyppiä vaan sellainen, joka tarvitsee helpotetun tien.
Sen sijaan muualla "in the middle of nowhere" tavallinen karu arki vahvasti elettynä, sellaiselle ihmiselle, jolle se on sopivaa elämää, voi tuoda paljon suuremman tyytyväisyyden ja elämänviisauden. On hyvä, kun osaa elää hyvää elämää ja pysytellä vahvana ja onnellisena, vaikka olisi välillä vaikeampaakin, koska elämä tuo monenlaista ja jos maailmassa osaa olla hyvällä tavalla monenlaisen olosuhteen ja asian kanssa, niin elää paljon onnellisemman ja itsenäisemmän elämän. Se on pitkälti kysymys voimista ja elkämänviisaudesta sekä viisaudesta ja motivaatiosta, missä terveet elämäntavat ovat voimien ja viisauden tuojina.
Suomalainen tavallinen linjaus on pikemminkin tätä elämisen ja yhteiskunnan rakentamisen taidon arvostamiseen varana rakentuvaa vahvuuteen ja vapauteen perustuvaa onnea kuin kaikista otollisimman maailmankolkan etsimistä heikkouksineen. Siksi suomalainen paratiisimalli voi auttaa tuomaan hyvän elämän muuallakin, jos haluaa kasvaa onneen eikä lösähtää. Siksi suomalainen käsitys hyvästä elämästä tuo työn huolehtimisen ja toimivan yhteiskunnan osiksi arjen hyvää elämää (esim. haaveammatissa, niin kuin Suomessa saa kulttuurin mukaan vapaasti valita) mieliharrastuksineen, ulkoiluineen, terveine elämäntapoineen.
Useasti käy niin, ettei maailma ole täsmälleen sellainen kuin muut kertovat. Ja kun jostain tulee ja yrittää jatkaa samaa vanhaa siltä pohjalta kuin muisti sen olevan, niin huomaakin, että tarvittiin myös jotakin muuta, niitä vanhoja arjen elementtejä, arjen meininkiä. Siksi kun joku yrittää rakentaa hyvää elämää, niin siitä usein jää puuttumaan jotakin olennaista. Saavutettiin jotakin mutta samalla jouduttiin uhraamaan jotakin arjesta. Ja joskus ne uhraukset ovat lyhytnäköisiä ja jossain välissä huomaakin, ettei jaksa ilman joitakin arjen elementtejä, olivat jääneet terveet elämäntavat liiaksi huomiotta.
Arjen osiksi jäävät ne asiat, joita jaksaa kokoajan, joiden kanssa tulee hyvä arki. Ja huonoimmat valinnat putoavat pois. Siinä on arjessa monen vuoden tai vuosikymmenen yhteenlaskettu osaaminen isolta osin, mitä nyt on niistä jutuista saatavilla ollut arkeen asti. Siksi on vaikea saman ihmisen järkeilemällä tai valikoimalla päätyä yhtä hyvään, onhan sit' järkeilty ja valikoitu jo vuosikymmenet kaikenlaisissa valintatilanteissa. Mutta voihan sitä mökkeillä, harrastaa, muuttaa: lisätä arkeen elementtejä, jotka tekevät hyvää. Mutta kokonaan tyhjältä pöydältä aloittaminen sopii vain, jos entinen oli huonoa elämää, tai jos kokemuksesta tietää uuden paikkakunnan/työn /elämäntavan tms olevan erityisen hyvää elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti