Savonlinnalaisesta onnesta

Tässä eilinen kirjoitukseni asuinkaupunkiini Savonlinnaan sopivasta onnellisuuden löytämisen tavasta:

"Savonlinnalainen onni

Savonlinna on matkailupaikkakunta, ennen kaikkea kesäisten oopperajuhlien ja mökkeilyn myötä, osin mummola myös. Niinpänäyttää siltä, että savonlinnalaisessa meiningissä on useita puolia, jotka tuovat onnea mökkeilijöille ym matkailijoille mutteivät ikävä kyllä niinkään paikallisille, sillä ne vaatisivat perustasoa, jonka koulu, tavallinen työ,perustekemiset mitään hienouksia tai tyyliä tavoittelematta ja liikunnasta nauttiminen tuovat, ja savonlinnalaisuus olisi siihen vain lisänä: annetaan tilaa hyvälle elämälle (niin kuin lomamatkailukohteessa hyvin sopii) ja tehdään jotakin hienoa, taitoa vaativaa, elämässä merkityksellistä, maailmassa arvokasta tehdä, ihmisen ikiaikaista luontoa lähellä olevaa, yleismaailmallista ja yhteiskunnan hyvää toivoen. Ilman tuota perustasoa, jonka olisi oltava tervehenkinen ja tunnelmatajuisena soiva, viihtyisä sinällään, jää vain kraahh-mallinen pelkän muodon tai ajatuksen tavoittelu, mutta jos tuo perustaso on tekemisen varsinainen vire, niin viisas ajatus ja tila elämän ja maailman tärkeille asioille nostavat sen joksikin onnen tapaiseksi, jopa onnen täyteydeksi niin kuin kesämökillä tai taiteen parissa toivotaan käyvän, onnistuvan.

Mutta vaatiikohan tämä savonlinnalaisuuden lisäksi noita muita perusasioita kuntoon, mistä olen paljon jo kirjoitellut:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Tunteet ja työ http://workandfreetime.blogspot.fi
Tautien yms parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi
Isojen hankaluuksien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
Elämänvalinnoista http://picturesfrommyhome.blogspot.fi
 Terveet elämäntavat (tärkeä) http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html + jatko-osa 250.-nykyisin n. 350.

 * * *

1.6.2018   Blogistani Tulta leiskuu harmaahapset http://harmaahapset.blogspot.fi
"Tuossa vanhemmalle väelle, aki jo nelikymppisistä alkaen, on tuo perustekemisten ja liikunann mahdollistaminen usein ongelmana, kun ympäristöolot tuntuvat karsivan ne pois. Siihen kai auttaisi miettiä niitä samanlaisella vähän arvailun tapaisella tieteellistä muistuttavalla teoreettisuudella kuin koulua käyvä nuori tai opiskeleva parikymppinen, ja sitten tuon ikään kuin teoreettisen arvauksen tai musta tuntuu -tuntuman perusteella lähteä hyvällä peruslaadulla noille elämänurille, etenkin koulumaisen järjen kunnolla hyvällä laadulla miettien mutta käytäntölä myöten, ja olla sitten se elämänvalinnan kanssa kuin tuollainen lokeronvaihdos olisi luonnollinen valintatapa nyky-yhteiskunnassa."
"