Paratiisin ihailijan näkökulmasta kirjani kirjoitetu

Tuli vain mieleeni, kun eilisessä Itä-Savossa oli kolmen sivun juttu Elviksen ihailijasta ja hänellä oli seinällä komeantunnelmaisia kuvia Elviksestä, kovin tuntui Elvis olevan haave hänelle. Niin tapasin itsekin ennen ihailla asioita, haaveita oli niin kuin nuorilla aikuisilla useasti ja haaveiden näkökulasta kirjoitin paratiisiaiheista kirjaanikin, paratiisin ihailijan näkökulmasta, että voi että kun paratiisi on hieno tälleen ja tuolleen jne. jotenkin hyvän elämän mahdollistamisen vinkkelistä. Mutten sitten tiedä, minne myöhempinä vuosina tuo näkökulma katosi, paikkakunnanvaihdokseenko elämäntapamuutoksineen? Nykyään osaa ratkoa maailman ongelmia enemmän kuin oletin mahdolliseksi, mutta olen jotenkin hukannut vanhan perusperspektiivin: miksei kukaan muu ihaile paratiisia, luojan luoman luonnon tyädellisyyttä? Kai vertailukotani ovat muuttuneet. Mutta onneksi ehdin kirjoittaa kirjani sitä ennen, kun pääkaupunkiseutulainen näkökulma olikaikkialla ympärilläni.