Maailman tietokoneistuminen ja globalisoituminen tuovat ensinnä mielikuvan ylikansaalisista tietokoneohjatuista järjstelyistä, samasta kaavasta, johon kaikki on tungettu. Mutta olot ovat eri seuduin erilaiset, mm eri ilmasto, kulttuuri, ammattialat, naapurialueet ym voimatekijät. Niinpä ajattelutavat ja tekemisentavat ovat kullakin alueella omantyyppisensä ja sitä myöten myös mielekkäät käytännön järjestelyt erilaiset. Ainoastaan yleisen tason piirteiden mielekkyydet säilyvät samoina, mutta painotukset niissäkun kulttuurista, ammattaialoista yms riippuen erilaiset. Niinpä yleinen kaikille yhteinen tietokonejärjestelmä hallintona ei tunnu luontevalta ratkaisulta. Toki sellaiseenkin voi rätälöidä paikallisia eroja, mutta miksi se sitten olisi kaikille sama eikä monta erilaista, kun jos on kaikille sama, niin joku alue valtaa sen ja tekee muille sopimattomat järjestelyt. Jottei tulisi sellaista kaikenkattavaa pieleen mennyttä yleistä järjestystä, niin kunkin alueen tulisi olla suvereeni ja se taas edellyttä puolustautumiskykyä ja kaavamaisen ruodussa kulkemisen vähäisyyttä, oman ymmärryksen hyvälaatuisuutta ja elämäntaitoja, yhteiskunnan toiminnan ymmärtämystä. Samoin vaaditaan eri alueiden ja kulttuurien piirteiden tuntemusta ja niiden piirteiden syiden ymmärtämistä. Esim. Afrikassa on helle ja afrikkalaiset syövät raskasta ruokaa ja niinpä eivät hahmota asioita kovin tarkkaan vaan pikemminkin möhkäleinä kuten helteelläm, näköaistimuksetkin. Tai että missä kokoluokassa ihmisten elämä missäkin liikkuu, mistä niin ollen kantavat vastuuta ja mistä eivät. Ja vastaavasti eroja eri ammattialojen välillä, etenkin jos osa työntekijöistä on ulkomaalaisia, joilta suomalainen koulusivistys puuttuu.
Näin ollen armeijankin tehtäviä olisi pohdittava uudelleen. Puolustaa jotakin, tuoda kovaa rationaalisuutta ja käytännön toimivuutta. Mutta mitä siinä auttaa jos nuori mies on komennettuna rajalle, ja sielläkäskynalaisena niin että tekee typerämpiä kuin itsekseen, vaarallisesti vaaranpaikassa ja "kumma kyllä" kuolee sittens iihen heti alkuunsa, sinne meni meidän armeija, kuoli. Eikö varusmieskin toimi parhaiten muun yhteiskunnan osana, mihin on tottunut. Siinä on toiminta mielekkäimmillään, siihen on kaikki harjaannus ollut, siinä on toisten tuki mukana ja koko yhteisö näkee mitä tarvitaan ja mitä ei. Tulee käytännön ryhtiä tekemisiin, ei älyttömiä massaitsemurhia. Yhdessä muun yhteiskunnan kanssa olisi linjaus rauhanomaisempi, kohdennetumpi, vähemmän totalitaarinen, enemmän arkijärkinen ja sosiaalista silmää omaava, maailman tilanteesta keskusteleva, ymmärrykseen pohjaava. Nykyään on matkustaminen helppoa ja ulkomaalaisia on paljon, joten lähinnä tarvittaisiin parempi sosiaalinen silmä ja tietoa kansojen ja elinalueiden eroitsa, esim. ettei afrikkalainen kai ole tottunut katselemaan, ei edes osaa tarkan ymmärryksen taitoa, joka on koulunkäynnin perusta. Niin ettei voi kaikkia kaikkiin ammatteihin ottaa, ja siksi on kansan oltava puolustautumiskykyinen tavallisissa oloissa eikä palkän poliisin varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti