Rikollisten alueitten korjaamisesta

Savonlinnassa Etelä-Savossa suessani ja paikallista sanomalehteä lukiessani olen saanut vaikutelman, että ollaan tekemisissä ihan eri ulkomaalaisten paikkakuntien kanssa ja eri ihmistyyppien kanssa kuin pääkaupunkiseudulla, jossa kai oltiin lähinnä pääkaupunkien kanssa. Täällä harrastetaan taiteita enemmän ja on enemmän rosvoja, kuin rikollisuuden riivaamalla paikkakunnalla ulkomailla tai sinne päin. Mikä siis on erona? Ei jakseta koulua eikä koulumaista. Niinpä sivistyneet ratkaisut jäävät kuuntelematta, kun ei osata ottaa vastaan niin osittaisperspektiivin juttuja vaan odotetaan mukavaa elämää yms sekä taiteiden hienouksia ja vanhan iän, yms. Akateemisten vikana on esittää asiat pitkästi. Muutama lyhyt ytimekäs ohje kuin elämänviisaus ajaisi kommunikaatiotehtävän paljon paremmin. Näitä olisivat rakenteet hahmottava maisemakatse koulutetun järjen "korvikkeena" (tai siis kelpaa kyllä), Ohje "Elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua muiden elämään muuten kuin reilusti" (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html) ja käsitys yhteiskunnan toiminnasta hyvän elämän rakentamisena, missä ei sallita viran tms perusteella tehtyjä väärinkäytöksiä ollenkaan vaan ovat heti poliisiasia vaikka olisivat joillakuilla tapana. Lisäksi kai terveiden tekemisentapojen ohjeita, mutta niitä olen kirjoitellut monta: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Niin nämä auttaisivat rikollisemmat paikkakunnat ongelmistaan pois, ovat se syy, miksi koulutusta suositellaan, eikä koulutuksen tyylilajia ja ajankäyttöä ym puutteita tarvita ollenkaan. Arkijärki siis mittarina eikä kaavanmukaisuus.