Jos joku harrastaa jotakin positiivista ihannetta lukemalla, jää elämä kumminkin lättänäksi. Ei riitä, että lukee, vaan lukemiskeskeisyyden sijasta olisi elettävä käytännön arkea aistit auki, arkijärjen ja tunteenomaisten mielitekojensa ohjaamana ja luettu vauin lisätietona.
Olen näistä tekemisentapaan liittyvistä kysymyksistä kirjoitellut blogitekstiini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html .
Lisäksi on olennaista se, että on itse aidosti motivoitunut tekemiseensä eikä vain muiden ohjeesta tee, sillä jollei ole motivoitunut, ei käännä havaintokykyään ja uuden oppimisen kykyään tuota aihepiiriä päin, eikä viihdy niin, että elämä aukeaisi rikkaampaan kokemiseen ja suurempaan onneen sen aihepiirin harrastamisen myötä.
Joskus, kai paratiisiaiheessa etenkin, näin käy, vaikka olisi harrastunut aiheesta. Silloin tekemisentapa ei kai ole ollut kyllin omakohtainen. Pitäisi löytää itsestä kivoimmat jutut eikä eniten mainostetut. Kanssa jos mainostetaan jotakin kaikille sopivaa, niin onko se itse asiassa ikävien päivien paikkailemiseen sopiva juttu eikä elämän kohokohtia? Kanssa jos samaistumisryhmän ottaa itse liian laajaksi, niin kuin kai ihmisille vamnhemmiten käy usein, niin elämä lätistyy: aina olisi erilaisia kelkassa mukana ja niin ei löydy oman onnen kohtia vaan ateria, tapahtuma tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti