Huonosta olosta, hyvästä olosta ja onnesta

Minua on ruvennut kauhistuttamaan tuo, miten monesti, kun kuulee ulkomaista kerrosttavan, että mitä hyvää elämää siellä tai mitä positiivista kulttuurivaikutetta jostakin ulkomaasta, niin mainitsevat ruuan ja sanovat sen olevan tärkeämpi osa elämää siellä. Kun ruoka on vähän sellainen, jolal voi dumpata huonon päivän, vaikkapa sairastamisen tai koulun, josta kärsii, ja olla vähän aikaa kuin ei mitään - ei mitään erityisen positiivista mutta sentään lämmintä ja ruuan maku, seuraakin. Ja lämpimät säät ovat samantapaiset: vehreys paikkaa elämää paremmalle tolalle mutta helle saa jättämään asiat rempalleen ja lykkäämään tekemisiä. Voiko olla, että lämpö on jossakin tyynnyke, eivätkä elämän asiat ole niin kyllin hyvällä tolalla? Se on kauhean alhainen taso kehutuksi mainostasoksi. Toisaalta se on sellainen, mikä on ulkomaalaisen turistin helppo omaksua. Mutta ovatko siis ihmisten elämät liian huonolla tolalla, liian onnettomia, esim. noin onnettomia kuin että vain ruoka ja lämmin sää? Suomessa ei ole tavattu olla niin onnettomia, jollei ehkä aina onnellisiakaan. Suomen vuodenajat laittavat katsomaan asioita kokonaisuutena ainakin vuoden verran eteenpäin aina ja varautumaan hankaliin vuodenaikoihin niin, että kumminkin taas tulisi hyvä elämä, osattaisiin taidolla elää ne läpi. Ja niin sitten usein osataankin, vieläpä monessa suhteessa ja sitä kutsutaan terveiuksi elämäntavoiksi. Terveet elämäntavat tuovat jatkuvan hyvän olon kroppaan ja tuovat hyvän mielen ja jaksavaisuuden sekä saavat monenlaiset asiat, mm ihmissuhteet ja yhteiskunnan sujumaan hyvin. Suomalaisen yhteiskunnan päätavoite on hyvä elämä kaikille reilusti nytjja tulevaisuudessa, ja päälinjaus on vapaus, mahdollisimman suuri vapaus ja itsemääräämisoikeus, mahdollisuus kunkin luottaa omaan arvostelukykyynsä elämässään ja myös oppia muilta. Tämä tuo pelisäännöksi "Elä ja anna toisten elää", koska se on toimivin järjestely, mitä on keksitty. Myös terveitä ikiaikaisia elämäntapoja kohtaan tunnettu arvostus tuo elämänlaatua: mökkeily tuntuu monen mielestä saavan liian kaupungistunutta elämäntapaa kohdalleen, paremmalle tolalle, vaikka parin viikon loman jälkeen kaupungin opesukone, lämmin vesi jne ovatkin tervetulleita.

* * *
Langanpäästä kiinni saaminen muustakin elämästä kuin vains yömisestä ja jutustelusta menisi kai näin:

"12. Sokeritauti ja positiivinen asenne luonnollisiin virikkeisiin

Sokeritauti näyttäisi liittyvän siihen, että ajattelee saavansa voimia vain ruuasta ja suhtautuu kuin muu olisi mälsää.
Oikeasti ihminen saa energiaa kaikenlaisesta terveeseen luonnolliseen elämäntapaan kuuluvasta. Auringonpaiste tuo energiaa, samoin kukat ja luonnon ihaileminen, eläimet, miellyttävä vaihtelevainen reipas liikunta, katseleminen, hyvällä mielellä toimeliaisuus, ystävällinen sosiaalisuus, kiehtovat tekemiset, musiikin kuunteleminen, jne. jne. Toimeliaisuuden täyttämä päivä on usein tyytyväisen elämänsisällön täyttämä päivä, ja sitä paitsi tervehenkisempi.
Positiivinen asenne virikkeisiin näyttäisi auttavan sokeritautista.

http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html

Eli luonnollisia tervehenkisiä virikkeitä tarvitaan lisää. Ne sellaisinaan tuovat voimia kuin loma, luonnossa liikkuminen, hauska tekeminen, kaverien kanssa vietty luppoaika. Esim. kaikenlaisen kauniin ja kiehtovan katselemisesta voi harrastua, nauttia sään tenhosta, liikkua edes kepeämmän askeleen sinne tänne. Näin mieluiten kovin monta kertaa päivässä, esim. 1 sekunti - muutama sekunti - muutama minuutti kerrallaan, nauttia noista tervehenkisistäv irikkeistä, niiden tuomista tuntemuksista ja käyttää niitä jälkikäteen energiavarantonaan."
http://parantamisesta.blogspot.fi/2016/03/taman-blogin-alku-kohdat-1-100.html 

Su 28. elokuuta 2016
Suomessa ei ole hyvä olo, jollei osaa ilmastoa, vaan silloin jatkuvasti kitisee ja on sitä suntätä pikkuvaivaa jalttea hengetön olo. Mutta jos osaa ilmaston, niin voi paremmin. Voiko olla, että ulkomailla on sama vika: eivät osaa omaa ilmastoaan? Siihen kai auttaisi, jos kirjoitusharrastajat kirjoittaisivat kukin tarinan ulkoilusta lempisäällään kiehtovuuksineen, valmisteluineen, palautumisineen, eri puolineen, miten se on hienoa ja hyväätekevä kokemus. Niin lähettäisivät sitten isoimpiin medioihin niitä ko vuodenajan tullessa, niin toiset saisivat siitä langanpäästä kiinni, että tuontyyppinen ihminen, esim. ikä ja tunnevire, pitää näistä säistä tuohon tapaan, löytäisinköhän itsekin sen ja oman tavallisen ym osaamani seuduilta hyvän tavan elää tämä sää. Niin on sitten koko ajan parempi olo. Kai muita elämänohjeita ja hyviä ideoita elämänsisällöstä nauttimisesta voisi löytää samaan tapaan, esim. nuoret parikymppiset omaa elämäänsä etsivät kirjoittaisivat tai vanhat osaavaiset. Yleensä helpointa on oppia oma ilmasto, jossa on kasvanut, muttei ehkei ihan sama vaan hiukan kievmpaan päin painotettu versio niistä säistä, siis esim. 100km päästä enemmän rannikolta tai sisäsmaasta vähän lämpimämpi, muttei eriluonteenlaatua kysyvä tms. (Suomen säistä pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Savossa olen kirjoittanut blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html , engl. käännös, joka opettaa mm syksyä ja 50 ei-niin-oniistunutta kesän ongelmakohtia parantavaa ohjetta http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html. )

La 12.11.2016   Itselleni oli iso ero, kun muutin tietä myöten mitattuna 300km päähän ihan erilaiseen kulttuurin saman maan eri maakunnassa, ja eri ilmastokin: sisämaa aiemman merenrannan sijasta. Usein ongelmia kai tulee, jos ilmastoero tai kulttuuriero on liian suuri, esim. eri luonteenlaatua vaativa. Eli kantsisi varmaan kokeilla jotakin tällaista lähialueen vaihtoehtoa, jossa kulttuuriero ja ilmastoero ovat oikeansuuntaiset ja isot mutta matka lyhyt, kun kai ne kauemmat paiukat voivat olla vaikeampia sopeutua, oppia tavoille, esim. jos sairastuu ilmastoerosta eikä sille ongelmalle loppua näy, kun sairaana ei opi ilmastotaitoja.