Ainakin pääkaupunkiseudulla tuntui naisväellä olevan paljon omaa objektiivista ymmärrystä, joka sopi hyvin yhteen tunteiden äänen kanssa, mutta ongelmaksi jäi, että keskusteluissa ja kirjoituksissa käsiteltiin yleensä vain kaikkien huomaamia asioita ja niin oma viisaus jäi pois käytöstä siksi,e ttei joku tuttu mieshenkilö ollut ajatellut niitä asioita. Siksi olisi suuresti hyödyllistä, jos hyvällä ymmärryksellä varustettu naisväki kirjoittaisi helppotajuisia objektiivisesti perustelevia kirjoituksia tunteidenmaukiasuuden hyödyllisyydestä yms, niin olisi nuo palaset sitten opeteltavina, kerrattavina ja keskustelun tukena, muutkin niin oppisivat. Mutta ainakin itselläni kesti vuosia ennen kuin kunnolla opin kirjoittamaan tunteista miestenkin ymmärrettävän palikkajärkisesti, mistä esimerkkeinä kirjani http://2013paradise.blogspot.fi ja Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi sekä ehkä taideaiheiset blogini. Eivät tuossa kai kaikki miehet pysy mukana, mutta keskustelu helpottuu, kun heuristisilta vaikuttavat kohdat ovat kunnolla perusteltuina luettavissa uudelleen. Eivät kaikki muutenkaan osaa kaikkea.
Toinen, missä on omaa viisautta, on kun etsii omaa tietään elämässä ja puolisoa, niin joillakin ihmisillä tuntuu olevan viisautta, joka nostaa ojasta, jonka varaan elämää rakentaa, joka lähes tulkoon pelastaisi maailman tai ainakin elämänlaadun tai meiningin tervehenkiselle tolalle. Usein tämä viisaus on heillä kokonaan, niin ettei tarvitsisi kuin pyytää heitä kirjoittamaan siitä tyhmienkin ymmärrettävästi, ja jotakin myös yleisluonteisesti aiheesta (ei kirjoista vaan yleiskuvaa oman osaamisen pohjalta) eikä vain sitä, minkä ainoastaan he itse osaavat.
Toinen vaihtoehto on, että itsellä on jotakin ymmärrystä, näkemystä joidenkin taitojen hyödyllisyydestä ja toisella taas nuo taidot muttei koko osaamista. Silloin pitäisi itse kirjoittaa oma näkemyksensä objektiivisesti ja kyllin yleisellä tasolla ja kirjoittaa myös se, mihin noita toisen taitoja tarvittaisiin ja mihin ne meiningin voisivat nostaa. Ja toinen sitten kirjoittaisi siitä, miten nuo taidot saa, ja ensimmäinen yrittäisi hänen avustuksellaan pähkäillä, miten noilla taidoilla sai kaipaamansa vastaukset isoihin kysymyksiin, esim. elämänlaatuun ja yhteiskunnan toimintaan moraalisesti. Usein on nimittäin niin, että osaa hankkii jotkin taidot laiminlyömällä jotakin muuta, esim. siksi että tuo muu on työlästä tai epäviisaan dominanttia, ja silloin vaikka heillä on nuo taidot, niin he eivät osaa niitä kaikkeen soveltaa, vaan esim. ovat koko ajan osittaisperspektiivissä eivätkä osaa kunnolla kokonaiskuvaa, saati sitten että kunnioittaisivat sitä kaikessa. Silti yhteistyöllä voi, jollei laadusta tingi, saada isoimman osan molemmista taidoista mukaan.
Ulkomaalaiset vaikuttavat useasti tuntevammilta, mutta sitten kun katsoo tarkemmin, niin ne ovatkin sosiaalisia tuntemuksia, eivätkä tunteita. Toisaalta suomalaisten spontaanius ja luonnollisuus ovat usein tunteiden mukaan virtaamisen, tervehenkisen kokonaiskuvallisen tunteidenmukaisuuden piirteitä. Suomalaisilla voi siis olla paljon osaamista siitä, miten elellä tunteiden mukaan, esim. sovussa muun yhteiskunnan kanssa: "Elä ja anna toisten elää" ym. Suomalaisilla järki on tunteen apuri: miten elän hyvän elämän viisaasti tässä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti