Tämä paratiisiteoria on siis käsitys terveiden elämäntapojen ja terveen maailman muodostaman paratiisin kannattavuudesta kovassa maailmassa. Terveet elämäntavat taas ovat riippuvaiset ilmastosta ja elinoloista. Niistä saatava hyöty ei vaadi, että lähtötilanne olisi ollut terveisiin elämäntapoihin päin orientoitunut. Etenkään paratiisi ei vaadi Suomen ilmastoa, joka monille ulkomaalaisille on hirvittävän rankka, mm elämänlaadun kylmänsäryin, flunssin, keuhkokuumein, jatkuvin sisällä pysyttelyn pakkoineen pilaava. Olen yrittänyt kirjoittaa sen mukaan, mitä tiedän maailman eri mailla olevan yhteistä: mm talous, järki, toive hyvästä elämästä. Se, mitä suomalaista kulttuuria tarvitaan tueksi, on osin blogeissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi muutamassa ensimmäisessä tärkeäksi merkityssä kohdassa. Sitä paitsi suomalainen kulttuuri perustelee valintojaan puhtaalla järjellä, jolloin ne ovat helpommin oulun myötä opittavissa muissakin maissa. Ja paljon on yhteiseurooppalaista yhteiskunnan toimivuuteen liittyvää osaamista, luulen.
Eli ideana oli, että elinoloja voi näin kehittää paratiisimaisemmiksi ajan myötä missä päin maailmaa vain sen varjolla, että maailma on kova ja vaatii myönnytyksiä. Paratiisiteoriakirjani on englanniksi: http://2013paradise.blogspot.fi . Tämä blogi tosin on suomeksi. Sen linkit ovat suomeksi ja englanniksi. Tähän blogiini olen kerännyt sekalaista osaamisani aihepiiristä. Päätyöni oli kuitenkin tuo kirja.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
torstai 16. heinäkuuta 2015
Ukuleleni paratiisikäsityksestä
Minulla on sinipunerva hawaijilaisen kuvallinen ukulele, jonka tyylissä ja soinnissa tuntuu olevan opetettuna jokin uskonnollinen paratiisi. Se tuntuu rakentavan paratiisia isolta osin seesteisen tyynen rikkumattomuuden varaan kuin sunnuntain ilmapiirin. Lisäksi se tuntuu laittavan yhden asian kerrallaan hyvälle tolalle, vähän missä järjestyksessä nyt sattuukaan olemaan sieltät äältä jotakin, ja rakentavan sitten tulevaisuuden hyvää elämää ja paratiisia noiden jo valmiiden juonteiden ja seesteisen tyyneiden varaan kuin kaffe ja muffinssi. Elikkä kovin rikkinäiset huonot tyylit ja isommat särähdykset tiputtaisi ensin pois, vaikkapa löhöämisen ja ruuan varjolla, ja sitten tilalle hyvänlaatuisista asioista rakentaisi uuden elämäntavan alkua, jonka ei kai tarvitsisi olla niin laiska. Ukuleleni sointi sopii Suomen ilmastoon, ei helteisiin. Mutta onko tuo paratiisikäistys väärän ilmaston kumminkin? Vai kulkeeko se tuota laiskempaa tietä uskonnollisuutensa vuoksi?
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Paratiisi monelta pohjalta, etenkin tavalliselta eurooppalaiselta
Tämä paratiisiteotia eli näkemys, että terveet elämäntavat ja maailma terveellä tolalla, tunteidenmukaisuus ihmisluonnon osana täyden terveyden osa, on siis perusteltu kovin monelta kannalta, mutta ennekaikkea tavalliselta eurooppalaiselta pohjalta.
Suomenkielinen suomalainen kulttuuri on se, minkä pohjalta olen näkemykseni rakentanut, lisänä kouluoppi ja naisten elämänviisaus. Eli jos jotakin jää käytännössä puuttumaan, niin kai ainakin suomenkielisen suomalaisen kulttuurin tavallisia viisauksia. Niitä olisi siis hyvä opetella, jos tämä teoria yksinään ei riitä tai jos haluaa järkiperäisen hyväntahtoisen kulttuurin viisautta tämän paratiisilinjauksen tueksi.
Moni kaunis linjaus, kuten vaikka kristinusko ja buddhalaisuus, sekä taide, tuntuu usein kurkottavan samalle suunnalle, mutta kauniimpaan pyrkien. Toisaalta suomenkielisen suomalaisen kulttuurin näkemys siitä, miten pitäisi elää, voi olla vielä kauniimpi, mutta jää koulujärjellä perustelluksi, kun taas uskonnot ja taiteet tarjoavat ekstraosaamista tavallisen osaamisen luoman perustan lisäksi eivätkä yksinään ole koko tie.
Suomenkielinen suomalainen kulttuuri on se, minkä pohjalta olen näkemykseni rakentanut, lisänä kouluoppi ja naisten elämänviisaus. Eli jos jotakin jää käytännössä puuttumaan, niin kai ainakin suomenkielisen suomalaisen kulttuurin tavallisia viisauksia. Niitä olisi siis hyvä opetella, jos tämä teoria yksinään ei riitä tai jos haluaa järkiperäisen hyväntahtoisen kulttuurin viisautta tämän paratiisilinjauksen tueksi.
Moni kaunis linjaus, kuten vaikka kristinusko ja buddhalaisuus, sekä taide, tuntuu usein kurkottavan samalle suunnalle, mutta kauniimpaan pyrkien. Toisaalta suomenkielisen suomalaisen kulttuurin näkemys siitä, miten pitäisi elää, voi olla vielä kauniimpi, mutta jää koulujärjellä perustelluksi, kun taas uskonnot ja taiteet tarjoavat ekstraosaamista tavallisen osaamisen luoman perustan lisäksi eivätkä yksinään ole koko tie.
Kauniiden asioiden tavoittelusta
Kun olen lukenut naistenlehtiä ja harrastanut taiteita, on niissä tavallaan käsitelty kauniita suuren taitotason asioita mutta toisaalta elämän laatu ei ole tuntunut nousevan korkeuksiin vaan pikemminkin laskevan, ainakin jos matkii sitä, miten noiden korkeampaa taitotasoa edustavien kauniiden asioiden harrastajat kai yleensä niiden kanssa ovat.
Jos jokin asia on vaativa, osa ihmisistä suoriutuu siitä kopioimalla pelkän ulkoisen muodon, sisältöä vailla, ja noin on tuntunut käyvän taiteille ja kauneudelle yms. Sen sijaan pitäisi tietenkin olal mukana hyvä perustekemisentapoa, hyvä peruselämisentapa, jonka varaan nuo taidot rakentuvat. Eli pitäisi olla terveet elämäntavat, tervettä järkeä ja tervehenkisyyttä eikä näyttelemistä ja muodollisuutta.
Kun taidoista kerrotaan, kerrotaan yleensä niiden ulkoinen hahmo, vähän niin kuin kouluopissa. Sitä ei ole tarkoitus kopioida orjallisesti, tekemisentapaa myöten, vaan se on vain tietoa, yksi tieto monen joukossa eikä yksinään riitä. Toisaalta, jos elät hyvällä peruselämisentavalla, joka on reipas, niin kun hahmotat tuon tiedon lisäksi, niin tavallisen koulu- ym sivistyksen opin tapaan pystyt omin taidoin peruselämisentavastasi tervehenkisestio rakentamaan tuon suuremman taitotason, joka silloin saa elämän "soimaan". Mutta se edellyttää, että hallitset myös mahdollisesti väliin jäävät helpommat taitotasot, siis esim. jotakin omakohtaista osaamista, käytännön taitoja, terveet elämäntavat, tervehenkistä sosiaalisuutta, rakentavaa käytöstä yhteiskunnassa yms.
Blogistani pikakoulu.blogspot.fi kohdasta väärinymmärryksiä ajattelukyvystä:
"Kun kaikista taitavimmista ottaa mallia, oppii hyviä tekemisentapoja ja kasvaa taidoissa ja laadussa. Mutta jotkut ottavat mallia liian sosiaalisesti, liian uskollisesti piirteitä matkien kuin aikoisivat muuttua toisen kaksoisolennoksi tai näytellä tätä. Silloin he eivät opi taitoja vaan sosiaalista olemusta, mikä ei ole taitojen perusta vaan elämäntavan heijastumaa ulkonäössä ja mielialoissa. Sen sijaan eri elämänalojen taitavimpia pitäisi matkia noiden tekemisten tekemisen merkeissä eikä tarkkaan kopioiden vaan ideoita napaten, taidon rakennuselementtejä oppien ja niille omakohtaisen itselle luontevan version löytäen. Silloin ne eivät vie voimia pois muilta taidoilta vaan kasvattavat esimerkin avulla kapasiteettia muitakin taitoja varten.
Lapsille usein opetettava kiinnostus tähtiin ja avaruusaluksiin ei ole viisasta, koska avuruusalus on kovin köyhä visuaalinen ympäristö, jossa on lähinnä suoria viivoja ja tyhjiä pintoja, eivätkä ne opetaa ajattellun ja taitoihin tarvittavaa hahmontunnistuskykyä ollenkaan. Sen sijaan kiinnostus ihmistähtiin siis taitaviin esikuviin ja lahjakkaisiin ihmisiin, joilta oppia lahjoja matkimalla summittain, aidosti eikä yhtään näytellen, tekemisentapaa, keskittymisenkohteita, arvoja ja elämäntapaa sekä luonnollista tyyliä (ei näytellen vaan tehden samojen elämänalueiden juttuja itse rehdisti). Mutta liian tarkka matkiminen pienentää omia elämänmahdollisuuksia, joten pääelementtien nappaaminen oman repertuaarin osaksi, kenties oman elämäntavan osaksi, jos on erityisen harrastunut noista taidoista, opettaa noita lahjoja ja taitoja. Koulun penkillä kaiken oppinsa saaneet eivät kelpaa malleiksi vaan ne joilla on omaa näkemystä, omakohtaista osaamista, omaa lahjakkuutta noissa asioissa ja hyvä oppimiskyky tuossa aihepiirissä."
Hienojen tavoitteiden vaalimisen liiasta yksipuolisuudesta ongelmineen opettaa eroon suomalainen kansansävelmä Tein minöä pillin pajupuusta. Ei äittää itseään niin fiiniksi ja latistaa elämään sä ja taitotadsoaan niin, vaan nöyrtyä vähän ja olla vaatimattomampi mutta tosi hienojen asioiden kanssa: kilpailla pikemminkin luonnon täydellisyyden kanssa, otaa luonnon upeus ja sen eheys esikuvakseen eikä ihmiskilailijoitaan: "Tein minä pillin pajupuusta, toki vain pajupuusta. Hei soreasti koreastui pillini soipi, toki vain oajupuusta. ...Metsässä soitan illansuussa... Karjankin kellot kilvan soittaa... Lainehet lamman loiskii laulaa..." Niin nousee oma taitotaso monin verroin ja taito on kumminkin omalla paikallaan maailmassa, ei liian korkealla, missä se ei enää olisi hyvää laatua, ja niin on muukin elämä kohdallaan ja on hyvä elää, elämän rikkaus laajemmasta piiristä asioita, arkisiakin ja kaikenlaista.
Hienoja ohjeita kuuluu seurata tervehenkisesti eikä kaavamaisesti. Tervehenkisyyden avulla voidaan välttää ongelmat, joita kaunis ohje aivottomasti seurattuna aiheuttaisi. Ensin siis muodostetaan tervehenkinen kokonaiskuva tilanteesta, yhteiskunnasta ja elämästä, mihin lisätään ohje ja sitten taas justeerataan tervehenkisyyttä vaatimalla mittasuhteet ym tarvittavat lisähuomiot kohdalleen niin, että saadaan hyvin toimiva lopputulos, joka on parempi kuin ilman ohjetta. Usein molemmat ääripäät ovat jotenkin viallisia mutta keskiväliltälöytyy tervehenkisiä ratkaisuja, jotak toimivat hyvin.
Hienoudet ovat yleensä perustason päälle rakennettava monimutkaisempi taso, joka edellyttää perustasoa. Näin siis kokonaisuus on 10 - 100 000 kertaa monimutkaisempi kuin perustaso yksinään. Hienoudet edellyttävät siis elämän monimuotista rikkautta ja käytännön tasolla elämistä kaikkine ylitettävine hankaluuksineen, vaikkeivät ehkä onnistuneisuudessaan siltä näytä. Hienoudet edellyttävät siis moninkertaista kapasiteettia havaitsemisessa ja käytännön tekemisessä sekä ajattelussa.. Hienouksia ei voi oikeasti oppia ilman tuota esim. 100 000 kertaa suurempaa kapasiteettia kuin mitä pelkän perustason oppiminen edellyttää.
Jos jokin asia on vaativa, osa ihmisistä suoriutuu siitä kopioimalla pelkän ulkoisen muodon, sisältöä vailla, ja noin on tuntunut käyvän taiteille ja kauneudelle yms. Sen sijaan pitäisi tietenkin olal mukana hyvä perustekemisentapoa, hyvä peruselämisentapa, jonka varaan nuo taidot rakentuvat. Eli pitäisi olla terveet elämäntavat, tervettä järkeä ja tervehenkisyyttä eikä näyttelemistä ja muodollisuutta.
Kun taidoista kerrotaan, kerrotaan yleensä niiden ulkoinen hahmo, vähän niin kuin kouluopissa. Sitä ei ole tarkoitus kopioida orjallisesti, tekemisentapaa myöten, vaan se on vain tietoa, yksi tieto monen joukossa eikä yksinään riitä. Toisaalta, jos elät hyvällä peruselämisentavalla, joka on reipas, niin kun hahmotat tuon tiedon lisäksi, niin tavallisen koulu- ym sivistyksen opin tapaan pystyt omin taidoin peruselämisentavastasi tervehenkisestio rakentamaan tuon suuremman taitotason, joka silloin saa elämän "soimaan". Mutta se edellyttää, että hallitset myös mahdollisesti väliin jäävät helpommat taitotasot, siis esim. jotakin omakohtaista osaamista, käytännön taitoja, terveet elämäntavat, tervehenkistä sosiaalisuutta, rakentavaa käytöstä yhteiskunnassa yms.
Blogistani pikakoulu.blogspot.fi kohdasta väärinymmärryksiä ajattelukyvystä:
"Kun kaikista taitavimmista ottaa mallia, oppii hyviä tekemisentapoja ja kasvaa taidoissa ja laadussa. Mutta jotkut ottavat mallia liian sosiaalisesti, liian uskollisesti piirteitä matkien kuin aikoisivat muuttua toisen kaksoisolennoksi tai näytellä tätä. Silloin he eivät opi taitoja vaan sosiaalista olemusta, mikä ei ole taitojen perusta vaan elämäntavan heijastumaa ulkonäössä ja mielialoissa. Sen sijaan eri elämänalojen taitavimpia pitäisi matkia noiden tekemisten tekemisen merkeissä eikä tarkkaan kopioiden vaan ideoita napaten, taidon rakennuselementtejä oppien ja niille omakohtaisen itselle luontevan version löytäen. Silloin ne eivät vie voimia pois muilta taidoilta vaan kasvattavat esimerkin avulla kapasiteettia muitakin taitoja varten.
Lapsille usein opetettava kiinnostus tähtiin ja avaruusaluksiin ei ole viisasta, koska avuruusalus on kovin köyhä visuaalinen ympäristö, jossa on lähinnä suoria viivoja ja tyhjiä pintoja, eivätkä ne opetaa ajattellun ja taitoihin tarvittavaa hahmontunnistuskykyä ollenkaan. Sen sijaan kiinnostus ihmistähtiin siis taitaviin esikuviin ja lahjakkaisiin ihmisiin, joilta oppia lahjoja matkimalla summittain, aidosti eikä yhtään näytellen, tekemisentapaa, keskittymisenkohteita, arvoja ja elämäntapaa sekä luonnollista tyyliä (ei näytellen vaan tehden samojen elämänalueiden juttuja itse rehdisti). Mutta liian tarkka matkiminen pienentää omia elämänmahdollisuuksia, joten pääelementtien nappaaminen oman repertuaarin osaksi, kenties oman elämäntavan osaksi, jos on erityisen harrastunut noista taidoista, opettaa noita lahjoja ja taitoja. Koulun penkillä kaiken oppinsa saaneet eivät kelpaa malleiksi vaan ne joilla on omaa näkemystä, omakohtaista osaamista, omaa lahjakkuutta noissa asioissa ja hyvä oppimiskyky tuossa aihepiirissä."
Hienojen tavoitteiden vaalimisen liiasta yksipuolisuudesta ongelmineen opettaa eroon suomalainen kansansävelmä Tein minöä pillin pajupuusta. Ei äittää itseään niin fiiniksi ja latistaa elämään sä ja taitotadsoaan niin, vaan nöyrtyä vähän ja olla vaatimattomampi mutta tosi hienojen asioiden kanssa: kilpailla pikemminkin luonnon täydellisyyden kanssa, otaa luonnon upeus ja sen eheys esikuvakseen eikä ihmiskilailijoitaan: "Tein minä pillin pajupuusta, toki vain pajupuusta. Hei soreasti koreastui pillini soipi, toki vain oajupuusta. ...Metsässä soitan illansuussa... Karjankin kellot kilvan soittaa... Lainehet lamman loiskii laulaa..." Niin nousee oma taitotaso monin verroin ja taito on kumminkin omalla paikallaan maailmassa, ei liian korkealla, missä se ei enää olisi hyvää laatua, ja niin on muukin elämä kohdallaan ja on hyvä elää, elämän rikkaus laajemmasta piiristä asioita, arkisiakin ja kaikenlaista.
Hienoja ohjeita kuuluu seurata tervehenkisesti eikä kaavamaisesti. Tervehenkisyyden avulla voidaan välttää ongelmat, joita kaunis ohje aivottomasti seurattuna aiheuttaisi. Ensin siis muodostetaan tervehenkinen kokonaiskuva tilanteesta, yhteiskunnasta ja elämästä, mihin lisätään ohje ja sitten taas justeerataan tervehenkisyyttä vaatimalla mittasuhteet ym tarvittavat lisähuomiot kohdalleen niin, että saadaan hyvin toimiva lopputulos, joka on parempi kuin ilman ohjetta. Usein molemmat ääripäät ovat jotenkin viallisia mutta keskiväliltälöytyy tervehenkisiä ratkaisuja, jotak toimivat hyvin.
Hienoudet ovat yleensä perustason päälle rakennettava monimutkaisempi taso, joka edellyttää perustasoa. Näin siis kokonaisuus on 10 - 100 000 kertaa monimutkaisempi kuin perustaso yksinään. Hienoudet edellyttävät siis elämän monimuotista rikkautta ja käytännön tasolla elämistä kaikkine ylitettävine hankaluuksineen, vaikkeivät ehkä onnistuneisuudessaan siltä näytä. Hienoudet edellyttävät siis moninkertaista kapasiteettia havaitsemisessa ja käytännön tekemisessä sekä ajattelussa.. Hienouksia ei voi oikeasti oppia ilman tuota esim. 100 000 kertaa suurempaa kapasiteettia kuin mitä pelkän perustason oppiminen edellyttää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)