Tyynen valtameren "paratiisisaarten etäisyys mantereestä on valtava, kai luokkaa 10 000 km kumpaankin suuntaan. Ne ovat siis jonkinlainen loukku sellaiselle, joka ei pääse sieltä pois tai joka tarvitsee niitä tukikohtana matkalla mantereelta toiselle.
Yhdysvaltain armeijan tukikohta Pearl Harbour sijaitsi Hawaijin pääsaarella, ja Pearl Harbourin verilöyly joulukuussa 1941 johti Yhdysvaltain liittymiseen toiseen maailmansotaan, aloitti sen.
Ukulelenuottien perusteella Hawaijilla on turismiorientoitunut kulttuuri, joka on liian ahdas nuoremmalle polvelle, paratiiseja vastustaville pahantekijöille ja paljon rahaa ansaitsevilla kovasti työstä eikä vapaa-ajasta niinkään välittäville turisteille, jotka tulevat keskellä valtamerta oleville saarille siksi, että niillä sää on mukava muuten huonoina vuodenaikoina. Hawaijin ja muiden saarten pienuuden vuoksi nuorten on vaikea päästä omille teilleen, ihan vain vähän paikkaa vaihtamalla aivan erilaiseen maailmaan, erilaisiin elämänympyröihin,ja tuon mahdollisuuden puuttuminen potuttaa ajan myötä pahasti. Potuttaa kai lukuisten turistien ja paratiisisuuntautuneiden murhien verran. Potuttiko Pearl Harbourin verilöylyn verran? Olisiko korkea aika tukea paratiisisaarilla syntyneiden ja sinne lapsina muuttaneiden mahdollisuuksia muuttaa mantereelle, jonnekin minne sopisivat? Mantereella kun yrittäisi käyttäytyä ok, olisi koko mantereen laajuudelta paikkoja, joihin matkustaa kohtuullisen halvalla junalla tai bussilla tai joskus lyhyehköllä lennolla, koko maanosa, mistä valita.
( Katselin tässä netistä: lento Hawaijilta Pekingiin maksaa noin 1400 euroa. Onko se voinut jäädä ongelmaksi, jos turismituloja on? Luulisi Kiinan olevan luontevampi valinta kuin USAn hawaijilaisille yms. Tyynen valtameremn saarelaisille. Ei muutto ole yleensä iso juttu vaan se, että kulkee niin omia teitään, että tietää, missä haluaa elää. Jos pitää udesta paikasta enemmän kuin vanhasta, niin sopeutuuhan uuteen paremmin, ainakin jaksaa sitä paremmin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti