Paratiisisaaret eivät ole paratiisimaisia

Tyynen valtameren "paratiisisaarten etäisyys mantereestä on valtava, kai luokkaa 10 000 km kumpaankin suuntaan. Ne ovat siis jonkinlainen loukku sellaiselle, joka ei pääse sieltä pois tai joka tarvitsee niitä tukikohtana matkalla mantereelta toiselle.
Yhdysvaltain armeijan tukikohta Pearl Harbour sijaitsi Hawaijin pääsaarella, ja Pearl Harbourin verilöyly joulukuussa 1941 johti Yhdysvaltain liittymiseen toiseen maailmansotaan, aloitti sen.
Ukulelenuottien perusteella Hawaijilla on turismiorientoitunut kulttuuri, joka on liian ahdas nuoremmalle polvelle, paratiiseja vastustaville pahantekijöille ja paljon rahaa ansaitsevilla kovasti työstä eikä vapaa-ajasta niinkään välittäville turisteille, jotka tulevat keskellä valtamerta oleville saarille siksi, että niillä sää on mukava muuten huonoina vuodenaikoina. Hawaijin ja muiden saarten pienuuden vuoksi nuorten on vaikea päästä omille teilleen, ihan vain vähän paikkaa vaihtamalla aivan erilaiseen maailmaan, erilaisiin elämänympyröihin,ja tuon mahdollisuuden puuttuminen potuttaa ajan myötä pahasti. Potuttaa kai lukuisten turistien ja paratiisisuuntautuneiden murhien verran. Potuttiko Pearl Harbourin verilöylyn verran? Olisiko korkea aika tukea paratiisisaarilla syntyneiden ja sinne lapsina muuttaneiden mahdollisuuksia muuttaa mantereelle, jonnekin minne sopisivat? Mantereella kun yrittäisi käyttäytyä ok, olisi koko mantereen laajuudelta paikkoja, joihin matkustaa kohtuullisen halvalla junalla tai bussilla tai joskus lyhyehköllä lennolla, koko maanosa, mistä valita.
( Katselin tässä netistä: lento Hawaijilta Pekingiin maksaa noin 1400 euroa. Onko se voinut jäädä ongelmaksi, jos turismituloja on? Luulisi Kiinan olevan luontevampi valinta kuin USAn hawaijilaisille yms. Tyynen valtameremn saarelaisille.  Ei muutto ole yleensä iso juttu vaan se, että kulkee niin omia teitään, että tietää, missä haluaa elää. Jos pitää udesta paikasta enemmän kuin vanhasta, niin sopeutuuhan uuteen paremmin, ainakin jaksaa sitä paremmin.)

Paratiisiksi kutsuttu paikka vai vahva tyytyväinen arki

Paratiisiki kutsutuilla paikkakunnilla on paljon matkailijoita ja muualta muuttanutta väkeä, esim. Tyynen valtameren paratiisisaarilla leppeän ilmaston perässä tulleita tai sellaisia matkailijoita, jotka eivät oikein osaa olla tyytyväisä missään. Siksi paratiisilainen ei välttämättä ole elämäntavaltaan viisasta ihmistyyppiä vaan sellainen, joka tarvitsee helpotetun tien.
Sen sijaan muualla "in the middle of nowhere" tavallinen karu arki vahvasti elettynä, sellaiselle ihmiselle, jolle se on sopivaa elämää, voi tuoda paljon suuremman tyytyväisyyden ja elämänviisauden. On hyvä, kun osaa elää hyvää elämää ja pysytellä vahvana ja onnellisena, vaikka olisi välillä vaikeampaakin, koska elämä tuo monenlaista ja jos maailmassa osaa olla hyvällä tavalla monenlaisen olosuhteen ja asian kanssa, niin elää paljon onnellisemman ja itsenäisemmän elämän. Se on pitkälti kysymys voimista ja elkämänviisaudesta sekä viisaudesta ja motivaatiosta, missä terveet elämäntavat ovat voimien ja viisauden tuojina.
Suomalainen tavallinen linjaus on pikemminkin tätä elämisen ja yhteiskunnan rakentamisen taidon arvostamiseen varana rakentuvaa vahvuuteen ja vapauteen perustuvaa onnea kuin kaikista otollisimman maailmankolkan etsimistä heikkouksineen. Siksi suomalainen paratiisimalli voi auttaa tuomaan hyvän elämän muuallakin, jos haluaa kasvaa onneen eikä lösähtää. Siksi suomalainen käsitys hyvästä elämästä tuo työn huolehtimisen ja toimivan yhteiskunnan osiksi arjen hyvää elämää (esim. haaveammatissa, niin kuin Suomessa saa kulttuurin mukaan vapaasti valita) mieliharrastuksineen, ulkoiluineen, terveine elämäntapoineen.

Useasti käy niin, ettei maailma ole täsmälleen sellainen kuin muut kertovat. Ja kun jostain tulee ja yrittää jatkaa samaa vanhaa siltä pohjalta kuin muisti sen olevan, niin huomaakin, että tarvittiin myös jotakin muuta, niitä vanhoja arjen elementtejä, arjen meininkiä. Siksi kun joku yrittää rakentaa hyvää elämää, niin siitä usein jää puuttumaan jotakin olennaista. Saavutettiin jotakin mutta samalla jouduttiin uhraamaan jotakin arjesta. Ja joskus ne uhraukset ovat lyhytnäköisiä ja jossain välissä huomaakin, ettei jaksa ilman joitakin arjen elementtejä, olivat jääneet terveet elämäntavat liiaksi huomiotta.
Arjen osiksi jäävät ne asiat, joita jaksaa kokoajan, joiden kanssa tulee hyvä arki. Ja huonoimmat valinnat putoavat pois. Siinä on arjessa monen vuoden tai vuosikymmenen yhteenlaskettu osaaminen isolta osin, mitä nyt on niistä jutuista saatavilla ollut arkeen asti. Siksi on vaikea saman ihmisen järkeilemällä tai valikoimalla päätyä yhtä hyvään, onhan sit' järkeilty ja valikoitu jo vuosikymmenet kaikenlaisissa valintatilanteissa. Mutta voihan sitä mökkeillä, harrastaa, muuttaa: lisätä arkeen elementtejä, jotka tekevät hyvää. Mutta kokonaan tyhjältä pöydältä aloittaminen sopii vain, jos entinen oli huonoa elämää, tai jos kokemuksesta tietää uuden paikkakunnan/työn /elämäntavan tms olevan erityisen hyvää elämää.

Copyrights / käännösoikeus

Kirjastani "2013: Paradise like era" saa kääntää osan tai kokonaankin muille kielille, jos haluaa.
Tämä blogi on kirjoitettu suomalaisesta näkövinkkelistä, mutta saa tätäkin kääntää.
Ihmiskunnan tulevaisuus on suuri tärkeä kysymys. Kirjani on sen tueksi, siis paratiisin mahdollisuuden tueksi ja sen nimeksi sopisi kai paremmin "Paradise is possible". Mahdollisuus ohjelmoida kirjan ajatukset tietokoneelle kannattiaisi mainita ja neuvoa, sillä se määräsi kirjan kielenkäyttötavan ja osan ajatusten jäsennystavasta.
Osoitteessa http://www.angelfire.com/blues/systeemiteoria/ihminen.html on vanha kirjoitukseni "Ihmiskunnan kohtalo ja suurten systeemien kehitys", joka on lähinnä pelkkä aihepiirin jäsentely, mutta senkin saa halutessaan kääntää muille kielille.

Tähän blogiin linkitetyt blogit voi myös kääntää muille kielille, jos haluaa.