tiistai 25. lokakuuta 2016

Paratiisigurujen murhista

Tämän paratiisiaiheen tiimoilta olen tullut huomanneeksi, että paratiisia rakentavia ihmisiä on monta, on monta gurua, monta eri paratiisilinjausta ja niitä rakentaa osaavia ihmisiä. Paratiisisaarille heitä tulee liikaa ja niin heitä kuolee siellä kai paljon. Tuon säihin vaikuttamisen ideani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html pohjalta tulin miettineeksi, että tuleeko paratiisisaarille hirmumyrsky, kuin pommi, kuin taivas olisi tippunut niskaan tai maailmanloppu olisi ollut, kun tappavat jonkun Buddhan tms varteenotettavan useasti kai koko maailman paratiisivaihtoehdon?! Ei kannattaisi heidän mennä sinne, missä heitä on liikaa vaan ties minne, missä heitä ei ole melkein ollenkaan mutta mine sopisivat yhtenä ihmisen' monien joukossa ja missä tavallaan olisi tilausta tuontyyppisille parannuksille elinoloihin!

Parempi siis olisi paratiisigurujen muualla, missä heihin ei olla kyllästytty. Esim. Suomessa ajatellaan globaalisti, halutaan vaikuttaa maailmassa hyvään päin. Mutta toisaalta muiden maiden guruja ei Suomessa paljon ole, kun Suomessa ei olla liikkeisiin mukaan lähteviä vaan pikemminkin ylimielisiä ajattelijoita, joita huolettaa gurujen liikkeiden elämänlaadun ja moraalisen ymmärryksen alhainen taso. Niin tunnutaan ajattelevan, että vaikka guru olisi hieno, niin hänelle on kysyntää juuri tietyissä maissa, joissa elämänlaadun taso ja ymmärryksen taso, elämäntavan tyyppi ovat sopivat, tuollaisen kaipuun luovat. Esim. Äiti Amman, joka vain halaa ja syö, mutta jonkinlaisen hengellisyyden ja kenties murhien tekemisen yhteydessä, ei niin suurta kysyntää luo, eivät suomalaiset tunne, että hänellä olisi heidän elämälleen mitään uutta parempaa annettavanaan, vaikka tavallaan positiiviseen pyrkiikin. Tai Dalai lama, joka kyllä buddhalaisuuden myötä kiinnostaa, mutta on sidoksissa aasialaisten valtioiden suhteisiin ja Aasian ja muun maailman äleihin, ja jonka kirjoitukset eivät tunnu niin antoisilta kuin parhaat buddhalaiset kirjat. Me olisimme kysyneet, miksi ei nousta parhaiden tasolle, miksiollaan jossakin sopassa - kai suomalaisilla yksilöillä ilman liikettä on enemmän sananvapautta vaikkakin kai vähemän painoarvoa. "Elä ja anna toisten elää" on kai se, mitä Suomesta voisi oppia, millä sovittaa liikkeensä osaksi muuta yhteiskuntaa muissakin maissa (http://Finnishskills.blogspot.fi)

26.10.2016   Oikeastaan milloin minulla on ollut huonoa säätä, on kun olen lähtenyt paikan kanssa, jolla on tavallisesti sentapaista säätä: kamalan kovaa tuulta Norjasta ja räntää rannikolta akateemisesti työorientoituneilta. Eli voikohan paratiisisaarillakin olla, että ovat lähteneet jonkin ei-yhtään-niin-hyväsäisen paikan kanssa, esim. kun vat koettaneet olla kaikkien kanssa, niidenkin, joita ei tavallisesti oteta mukaan. Vai ovat olleet sen kanssa, joka murhasi paratiisigurun, sille lojaa?

lauantai 1. lokakuuta 2016

Taitavillekin tekemisen tenhoa ja elämänmakuisuutta

"197. Yleensä, kun on jossakin taidossa tai jonkun tyypin taidoissa harjoittelun myötä kasvanut oikein tatavaksi, paljon taitavammaksi kuin useimmat niissä, niin noiden asioiden harrastaminen lätistää elämää, kun muut ovat niissä ulkoa lukeneita ja ylipäätään meiningin taso jää liian alas ollakseen kiinnostava ja elintilaa tuova. Silloin ei kannata harrastaa niitä paljoa eikä tiiviisti tyhdessä muiden kanssa vaan elämänlaatunsa parantamiseksi ja lähestymistapansa tervehenkistämiseksi harrastaa paljon jotakin itseä kiehtovaa, missä viihtyy kovin hyvin muttei ole niin taitava vaan saa yrittää tosissaan, tehdä omalla tavallaan ja kommunikoida ihan tavallisesti muiden kanssa ja se on kiehtovaa ja antoisaa niin. Silloin omat taidot ovat ikään kuin persoonallisuutta, kipinää, näkemyksellisyyttä, lahjakkuuttakin (asioiss ylipäätään) eivätkä jokin suoritus."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html