Intiaanihevonen

Tämä on jonkinlainen klishee hevosen ja ratsastajan saumattomasta yhteistyöstä. En malta olla kokeilematta, saisinko sen onnistumaan, opetettua hevosista pitäville. Tässä vain elementtejä, joista sen rakentaa.
Lapsi istuu liian jäykästi satulassa, koska häntä itseään komennellaan liian koulua arvostavaan tapaan. Tarttisi sallia vapaa-aikaa ja omalla tavalla tekemistä sekä tunteiden ja kokemuksellisten asioiden kuuntelua, tilaa niille. Liikunnallisia lahjoja oppii ohjeistani http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html ja http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html sekä http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/05/meditation.html .
Elämässä tarttisi kiinnittää muun muassa huomiota eri mielialojen ja tekemisentapojen vaikutukseen siihen, miten hyvin tekeminen sujuu. Sekä siihen, millaisten asioiden varaan hyvin sujuvia tekemisentapoja ja hyviö mielialoja rakentaa. Sitten ratsastaessa antaa tilaa sekä hevosen liikkeille liikunnallisuuden kannalta että sen hyville tekemisentavoille ja positiivisille mielialoille, mitä ratsastamiseen liitty, sekä yhteispelissä sosiaalisille tuntemuksille huomiota ja tilaa, ja omassa liikkumisessaan kokemuksellisuudelle ja hyvile tekemisentavoille.
Hevonen kommunikoi pitkälti elekielellään, esim. ajatuksia ilmeillään ja olemuksellaan, mitä ymmärtää tunnelmatajun kautta kuin taideteosta joka vaihtuu hetkestä toiseen. Ylkeensä eläimet kommunikoivat tekemisentavoilla ja elämäntavan pätkillä ja eläimen kanssa juttelevan kuuluisi miettiä, mitä huomaan selvään tällä tekemisentavalla, jota eläin käytti, tällä elämämntavalla eläessäni ja tehdessäni, mitä tulee mieleeni siitä vinkkelistä. Se on eläimen viesti. Sitten tehdessään ja elellessään tulisi sallia tilaa variaatioille tekemisentavoissa ja tyyleissä sekä elämäntavoissa: käyttää niitä silloin, kun ne hyviltä johonkin vaikuttavat tai kun josskin on kiva niitä rakentavasti kokeilla, etenkin, jos ystävällinen eläin on juuri käyttänyt niitä, niin oppii paljon uutta ja kommunikaatio ratsun kanssa nousee uudelle asteelle.

Maailmanrauha

Oikeastaan on niin, että suomalaisten taidot, suomalainen kulttuuri luo tien kestävään pysyvään maailmanrauhaan. Hyvin pitkälle pääsee jo ohjeella "Elä ja anna toisten elää!", ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi , etenkin kun sen yhdistää kokonaiskuvalliseen terveeseen järkeen ja järkiperusteiseen moraaliin, ks. samat blogit.

Terve maailma on ideaali, joka on kaikille hyödyllinen ja jossa on paikkansa yksittäisten tahojen tarpeille ja vahvuuksille.

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/05/kaikki-linjaukset-yhteen-sovitettuina.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2015/05/eri-lahestymistapojen-kokoaminen-yhteen.html
Jos on maailmanrauha tavoitteena, niin eui sitä saavuteta seisomalla tumput suorina ja antamalla pahan painaa muut lyttyyn. Tarvitaan tervehenkistä oikeudenmukaisuuden ja yhteisen edun, esim. tulevaisuuden elämän,mhadollisuuksien ja terveen elinympäristön puolustamista, tarpeen tullen voimakeinoin. Mutta se on hiukan eri asia kuin sota, koska sen oikeat tavoitteet ovat toiset. Se ei ole pienten ryhmien myttyyntyneisyyden tuotosta vaan kokonaisuuden suorimista paremmalle tolalle mahdollisimman viisaastija tervehenkisesti. Se on siis kestävän maailmanrauhan osa eikä sen vastavoima. Asiat pysyvät tervehenkisemmällä tolalla, kun osapuolet ovat varsin suvereeneja ja puolustautumaan kykeneviä mutteivät piittaamattomia kokonaisuuden edusta.

Ihmiskunnan tulevaisuus ja suurten systeemien kehitys

Ihmiskunnan tulevaisuus ja teknologisoitumisen vaikutukset

Teknologia kehittyy vikkelään ja muuttaa yhteiskuntia. Niinpä nykyihmistä askarruttaa, millaiseksi maailma on pitkällä aikavälillä muuttumassa. Tämä kirjoitus pyrkii antamaan positiivisen vastauksen tuohon kysymykseen sekä helpohkoja jaotteluita, joilla näitä kysymyksiä ajatuyksissaan jäsentää.
Maailma on muuttunut niin vikkelään, etteivät käytännöt ole ehtineet sopeutua vaan ne vielä etsivät uomiaan. Saati sitten että olisi löydetty lopullinen paras ratkaisu siihen, miten järjestää maailma käytäntöineen ja arvoineen.
Maailmassa ovat uutena piirteenä suuret systeemit, siis yhteiskunnan rakenteet sekä tehtaat jne., ja rakennettu ympäristö.
Luonnollisiisn elämän elementteihin ihmisen reaktio on luonnollinen ja oikeaanosuva. Keinotekoisiin elementteihin ihmisen reaktio on edelleen luonnollisiin virikkeisiin sovitettu ja niin tarvitaan korjaus, järki, jonka avulla suhtautua viisaasti keinotekoisiin elementteihin elinympäristössä. Järjen tehtävänä on rakentaa paikkansa pitävä maailmankuva, joka sisältää myös suuret systeemit ja rakennetun ympäristön ja jonka avulla ohjata toimintaansa ja yhteisön toimintaa viisaasti.
Systeemit, rakennettu ja luonnollinen voidaan rinnastaa toisiinsa, kun tarkastellaan niitä hyvin yleisellä tasolla. Niillä kullakin on oma toimintansa ja paikkansa maailmassa. Toiminnalla on tiettyjä perusedellytyksiä, joista huolehtiminen muodostaa tuon elementin tarpeet maailmassa. Esim. tehdas tarvitsee kunnossa olevia koneita, joilla on hyvä tehdä työtä, sekä työvoimaa, jonka kunnossa pysymisestä huolehtivat inhimilliset arvot ja vastuuntuntoisuus.
Uutta kehitettäessä on tyypillistä, ettei se vielä ole löytänyt paikkaansa maailmassa. Syntyy tuon uuden asian näkövinkkelin muodostama osittaisperspektiivi, joka ei huolehdi muista asioista ainakaan riittävän hyvin. Jotta osa sopisi kokonaisuuteen, tarvitaan kokonaiskuva, josta näkee tuon asian paikan maailmassa. Esim. teknologian kehitys, ympäristöongelmat ja ekologinen kokonaiskuva maailmasta.


Katso http://www.angelfire.com/blues/systeemiteoria/ihminen.html