Miten tunteidenmukaisessa elämässä sitten hahmotetaan asiat? Käsittääkseni terveiden elämäntapojen mukaisina kokemuksellisina kokonaisuuksina siten kuin runissa on tapana, vaikkapa vanhoissa japanilaisissa Basho n runoissa.
Kanssa on tuollainen teksti vahvojen tunteiden kanssa elämisestä, jonka tässä joku päivä kirjoitin:
"Surusta ja muista vahvoista tunteista
Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun
ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit
keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan
ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön
elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa
urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta
on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja
niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä
holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu
hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta
tavoilta kokea ne ja elää vahvasti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti